*

ChristerSchoultz Minnesotamallinen päihdehoito toimii!

Väärä päihdehoito tappaa!

Christer, raitis alkoholisti hei. En ole ehkä stereotyyppinen käsityksiänne vastaava, mutta olen alkoholisti. Olen useamman lapsen isä, rakastava aviomies, työssä käyvä, ylempää keskiluokkaa oleva mies. Hyvin tavallinen ihminen siis. Olen onneksi raitis, mutta kuitenkin alkoholisti lopun elämääni. Olisi kommentoitavaa. Lukekaa, jos kiinnostaa. Tämä on tosi pitkä teksti, aika faktapitoinen sellainen, mutta samalla oma tarinani. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minun ei enää tarvitse juoda. Luettuasi tämän, sinunkin käsityksesi sairaudesta nimeltä alkoholismi saattaa muuttua. Toivottavasti muuttuu. Haluan kantaa oman korteni kekoon julkiseen keskusteluun, kokemuspohjaltani. Sellaisen ihan oikean alkoholistin näkökulmasta.

 

Raitistuttuani on ollut hämmentävää nähdä kuinka huonosti ja vähän päihderiippuvuudesta on oikeaa tietoa. Useimmat päihderiippuvaiset haluavat nimittäin raitistua. Se olisikin helppoa, jos voisi vain ”ottaa itseään niskasta kiinni” tai olla ”vähemmän selkärangaton lusmu”. Suomessa lähtökohta kaikelle päihdehuollolle on keskittyä vain päihteen kulutuksen määriin. Tämä on alkoholismissa lähes merkityksetöntä. Näin ei ole melkeinpä missään muussa länsimaassa, vaan muissa maissa tätäkin sairautta ymmärretään paljon paremmin. Päihderiippuvuudessa ei ole oleellista paljonko juodaan.

 

Ensin kerron hieman käsitteistä suurkuluttaja, alkoholisti ja rappioalkoholisti. Suurkuluttaja on ihminen, joka voi kuluttaa vaikka kuinka paljon viinaa tulematta riippuvaiseksi siitä, koska hänellä ei ole päihderiippuvuutta aiheuttavia geenejä. Sitten on Rappioalkoholisti. Heitä on vain noin 5% kaikista alkoholisteista. Rappioalkoholistien sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että kuntoutuksen tarve on eri kuin alkoholisteilla. Alkoholistin ajatellaan yleensä stereotyyppisesti olevan rappioalkoholisti. Minä en ole suurkuluttaja enkä rappioalkoholisti.  Joitain ihmisiä saattaa hämmästyttää kuullessaan, että olen alkoholisti. Minä tarvitsin alkoholisteille tarjottavaa oikeaa hoitoa. En sitä mitä Suomessa annetaan julkisella puolella. Onneksi sain oikeaa hoitoa. Siitä myöhemmin.

 

Määritelmä alkoholistista. Alkoholisti on ihminen, jonka altistus päihteelle on aiheuttanut riippuvuuden, aivoissa on tapahtunut hermostomuutoksia, koska heillä on geneettinen alttius näille muutoksille. Tämä on kriittistä ymmärtää, jotta voi ymmärtää alkoholismia. Ei ole olemassa lääkettä tai mitään poppakonsteja, joilla alkoholismiin sairastunut voisi ryhtyä normaalikuluttajaksi. Se ei vain neurologisesti onnistu. Ainoa tapa hoitaa päihderiippuvuutta on JÄTTÄÄ päihde kokonaan. Suomessa päihdehuolto keskittyy vain käytännössä suurkuluttajien tiedon määrän nostamiseen tai rappioalkoholistien hoitamiseen eri tukimuodoin. Yhtään alkoholistia sillä ei raitisteta ikinä, koska kaikki hoito perustuu siihen että annetaan riippuvaiselle jotain päihdettä jonkun verran.

 

Tämä oheinen THL artikkeli oli varsin pysäyttävä. Pysäyttävä siksi, miten paljon (sekosin jo laskuissa kuinka paljon) tässä oli esimerkkejä täydellisestä päihderiippuvuuden ymmärtämättömyydestä. Haastateltu THL:n tutkijaprofessori on niin kujalla, että oksat pois. Hänen, sekä valitettavasti vallalla olevat, käsitykset tappavat paljon ihmisiä. Luit oikein, tappavat. Pureudun itse artikkeliin lopuksi, kerron ensin hieman taustaa sairaudesta ja itsestäni. Lukijalle tiedoksi että käytän alkoholismia ja päihderiippuvuutta synonyymeinä.

 

Olen siis raitis päihderiippuvainen, kutsun itseäni kuitenkin alkoholistiksi, koska alkoholi oli minun päähuumeeni. Raitis siksi, että hoidan itseäni, enkä käytä mitään päihdettä, lainkaan. Se tarkoittaa kaikkia keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitäkin. En voi esimerkiksi käyttää yleisesti tunnettua kipulääkettä nimeltä panacodi, koska se vaikuttaa aivojeni päihdekeskukseen. Se olisi minulle ”ensimmäinen ryyppy”. En ole mielestäni ”pilleristi”, mutta se saisi minut ryyppäämään. Lähes kaikki PKV(pääsääntöisesti keskushermostoon vaikuttavat) -lääkkeet vaikuttavat samaan aivokeskukseen kuin viina ja olisi minulle ensimmäinen ryyppyni. En voi ottaa yhtäkään ryyppyä. Tai voin, mutta silloin sairauteni johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, koska yksikin ryyppy on liikaa ja tuhat ryyppyä aivan liian vähän minulle. Alkoholistien ennenaikainen kuolleisuus on nimittäin 100%. Kaikki kuolevat joskus, mutta päihderiippuvainen aikaisemmin. Keskimäärin 48-vuotiaana: Naiset myöhemmin ja miehet aiemmin. Olen tavannut hyvin paljon lääkäreitä, joilla ei ole tarpeeksi tietämystä päihdeasioista. Omalla kohdallani tarkistan aina reseptilääkkeeni sopivuuden hoitolaitoksestani. Vaikka kerron AINA lääkärille päihdetaustastani, käynnin yhteydessä on minulle määrätty lääkkeitä jotka saisivat minut juomaan. Onneksi olen hemmetin tarkka. Jopa liköörikarkit tai light soija on nou nou listalla. Niissä on viinaa ja ne saattavat laukaista päihteen käytön uudelleen. Se on päihderiippuvuutta. Kun aivoni päihdekeskus aktivoituu, minulta menee kaikki estot ja minusta tulee vastuuton. Hoidan itseäni siksi hyvin tarkasti. Enkä syyllistä lääkäreitä. Ei voi tietää, jos ei asioita opeteta kuten ne ovat. Kun meillä A-klinikkasäätiön johtava lääkäri puhuu siitä, että kuinka alkoholisti voi opetella kohtuukäyttäjäksi, saa se kaikki toipuneet lähes raivon valtaan. Myöhemmin siitä, että miksi hän kenties sanoo näin. 
 

Vielä juovana aikana ajattelin, että päihteestä luopuminen olisi täysin mahdotonta: ”Minulta häviäisi kaikki hauskuus elämästäni”. Tänään ajattelen, että mihin olen koskaan oikeastaan tarvinnut päihdettä? Elän erittäin hauskaa ja rikasta elämää ilman että minun tarvitsee enää juoda. Saada juoda on muuttunut siihen ettei enää tarvitse juoda!

 

Monen elämässä on aikakausia, joihin kuuluu päihteiden käyttöä enemmän kuin normaalisti. Opiskeluaika on yksi tällainen. Biletetään kavereiden kanssa ja pidetään hauskaa. On myös ymmärrettävää, että esimerkiksi avioero on sellainen vaihe, jonka jälkeen saattaa käydä enemmän ulkona ja päihteiden käyttö lisääntyy hetkellisesti.

Näissä päihde ei ole kuitenkaan keskiössä vaan hauskanpito, tuulettuminen, kumppanin etsintä tms. Päihderiippuvaiselle taas päihde on AINA keskiössä. Juominen ei liity enää millään lailla hauskanpitoon tai kumppanin hakuun vaan se on pakonomaista. Päihderiippuvainen järjestää itselleen kaikki mahdollisuudet päihdyttää itseään. Siksi suurin yksittäinen ammattikunta alkoholisteista on yrittäjät. Se on päihteenkäytön mahdollistaja. Olen ollut itsekin yrittäjä, se sopi vallan hyvin minulle. Asioita sattuu ja tapahtuu alkoholistille aina, paljon enemmän kuin ei-riippuvaiselle, asioita jotka eivät selity tilastopoikkeamilla. Yksi ilmiö on jatkuvasti kadoksissa olevat kännykät tai maksukortit. En tiedä kuinka monta takkia olen itse lahjoittanut löytötavaratoimistolle, kun ei seuraavana päivänä ole ollut harmainta aavistusta minkä ravintolan narikkaan olen takkini jättänyt. Ravintolat, joihin takki jätettiin narikkaan, ovat tosin poistuneet minun ohjelmistostani jo vuosia sitten. Diskopallot ovat kaukana takana, kun sairaus nimeltä alkoholismi etenee. Loppuvaiheessa juodaan yksin salaa tai muiden sairastuneiden kanssa. Keskikaljaräkälöissä istuu tuhansia sairastuneita aamusta ”pitämässä” lystiä. Huumeiden käyttäjät kerääntyvät narkkiluoliin piikittämään. Siitä on hauskuus ja diskopallot todella kaukana. Siellä on samassa sairauden kehitysvaiheessa olevia ihmisiä. Minulla Teatterin vipit vaihtuivat kontrollin menettämisen myötä toisiin paikkoihin. Lopuksi taivaallisin hetki oli juoda yksin kotona ja häipyä heti, kun oli tiedossa että joku olisi tulossa kotiin. Tosi hauskaa.

 

Alkoholismi on krooninen sairaus, puhjettuaan se ei koskaan parane. Tästä syystä alkoholisti ei voi koskaan juoda vain vähän. On ehkä helpompi ymmärtää se näin, kukaan on tuskin kuullut jonkun olevan vain vähän heroinisti tai amfetamiinisti, jos on riippuvainen. Sairaus on niin vakava, että se on suurin tappaja työikäisten keskuudessa Suomessa.

 

Tässä kohdin otan käyttöön sanan määrä. Päihderiippuvuudessa ei ole nimittäin millään muotoa kyse siitä paljonko jotain ainetta käytetään. Yksikin on liikaa ja valtavasti on liian vähän. Kun sairaus altistuksen myötä on puhjennut, pienikin määrä johtaa suureen määrään. Aina. Poikkeuksetta. Minä en ole vuosikausiin voinut juoda enää vähän. Alkoholi on upea aine, en sen käyttäjiä moralisoi millään tavalla. Maailmassa tapahtuu valtavasti ihania asioita sen siivittämänä. Minulle se ei kuitenkaan sovi.

 

Kaikki päihderiippuvuus vaatii (hieman oikoen) kaksi asiaa: Perintötekijät ja altistuksen. Olen saanut kumpaakin. Runsaasti. Perintötekijäni ovat kohdallaan ja altistusta 70-lukulaiselle on kertynyt vuosikymmenten ajan. Isäni raitistui ns. hiekkahoidolla, makaa nyt Hietsun hautausmaalla raittiina. Hän koki saman kohtalon kuin sadattuhannet suomalaiset ovat kokeneet. Näin käy jokaiselle päihderiippuvaiselle ennenaikaisesti, jos hän ei sairauden puhjettua lopeta päihteen käyttöä kokonaan.

 

Jokaisella ihmisellä on jossain lähipiirissä päihderiippuvainen. Moni ei sitä vain huomaa, koska me olemme niin hemmetin ovelia piilottelemaan sairauttamme. Mutta jos ymmärtää vähän sairauden häpeämekanismia niin juovia alkoholisteja on helppoa nähdä. Ne ovat niitä jotka eivät KOSKAAN tule vastaan kadulla alkon kassi kourassa, ja pälyilee ympäriinsä mennessään viinaliikkeeseen sisään. Hän häpeää. Alkoholisti vähättelee aina käyttöään. Oikeastaan aina kun alkoholisti avaa suunsa niin hän valehtelee. Oletko Christer juonut? Vähän (vähän mitä sattuu), pari (pari päivää), muutaman (muutaman viinitonkan tai viinapullon). Nykyään voin oikein hyvin käydä ostamassa vaimolleni shampanjapullon kaupasta ja kävellä se kädessä kadulla. Minulla ei ole enää häpeämekanismia, koska olen raitis.

 

Miksi sitten puhun tästä näin avoimesti? Yksinkertaisesti siksi koska en häpeä sitä. Ei minulla ole mitään syytä hävetä, että minulla on sellaiset geenit mitä minulla on. Ne tuli annettuina. On löydetty 11 eri päihderiippuvuutta aiheuttavaa geeniä. Tästä syystä toisilla riippuvuus puhkeaa nopeammin kuin toisilla. Hoitamattomana se johtaa kuitenkin ennenaikaiseen kuolemaan kaikilla.

 

Geneettistä alttiutta Suomessa kantaa noin 10% kansakunnastamme. Voisi kääntäen sanoa että onneksi reilu 90% ei kärsi tästä geeniperimästä. Tämä on nimittäin sairaus, jonka nimen loppu on holismi. Toisin sanoen se on kokonaisvaltainen sairaus, josta syystä se koskee paljon suurempaa populaatiota kuin pelkästään itse käyttäjää. Tämä on sairaus, jolla on myös WHO:n ICT tautiluokitus. Suomessa se määritellään sosiaaliseksi ongelmaksi. Voiko sairauden määritelmältä oikeastaan vaatia edes enempää: Perinnöllisyys, kroonisuus, fataalisuus.

Moni ihmettelee sitä että Christer, sulla on ollut ihan hemmetin kova ura, miten SINÄ muka voit olla juoppo.

Suomessa on juovia alkoholisteja työelämässä noin 400.000. Se on paljon. Tässäkin artikkelissa kuten niin monesti muulloinkin, kun saa kuulla jonkun romahtaneen päihderiippuvuuden takia, hämmästellään sitä että ”mutta sehän hoiti työnsä niin hyvin”. Niin tein minäkin. Hoidin hommani aina hemmetin hyvin. Tämä liittyy alkoholismin häpeämekanismiin: ”Ettei vain kukaan saa tietää”. Kulissit ovat kunnossa. Kun saadaan ensimmäistä kertaa kenkää, ollaan oikeastaan ihan alkoholismisairauden kehityksen loppuvaiheessa. On arvioitu, että potkujen saannin kohdalla on perheissä helvetti ollut irti jo keskimäärin 10v. Alkoholismi kehittyy usein vuosikymmenten saatossa. Kovat huumeet ovat yleensä ”oikotie onneen”. En saanut koskaan kenkää, mutta ei meilläkään ole ollut aina juhlaa sairauteni takia. Minun takia on jouduttu valehtelemaan aika paljon, koska en ole päässyt sinne tai sinne, koska olen ollut dokaamassa. Pieni vähemmistö alkoholisteista on väkivaltaisia. Onneksi en kuulu tähän populaatioon. Muutoin olen tosin kohdannut kaikki seuraamukseni, niitä on jokaisella alkoholistilla. Yksi niistä on avoin keskustelu sairaudesta perheen sisällä, myös lasten kanssa.

 

Tässä ”kyllähän se työnsä hoitaa” -määritelmässä on yksi koominen puoli: alkoholistilla on aina hirmuinen kiire töissä. Alkoholisti ensinnäkään ei ole koskaan poissa maanantaisin töistä. Se on ihan ei-ongelmaisten keksimä juttu. Me menemme vaikka kuinka väsyneinä maanantaina töihin. Muutoinhan meitä voisi luulla alkoholisteiksi! Alkoholistilla menee usein maanantai ja tiistai töissä toipuessa. Keskiviikkona hän saa työt tehtyä ja torstaina voi jo hieman maistella iltapäivästä kollegoiden kanssa lounaan jälkeen. Perjantai menee omalla voimallaan, koska tietää että heti kun kellokortin saa leimattua niin askel tahdittaa Alkoon. Taudin loppuvaiheessa alkoreissu siirtyy jo keskipäivään, edeltävään päivään jne. Mutta maanantait ovat pyhiä. Koska vain alkoholistit ovat rokulilla maanantaisin. Koska alkoholisti tekee viikon duunit yhdestä kahteen päivässä on hänellä ihan kauhea kiire!

 

Häpeään liittyy myös juomisen piilottelu ja toleranssin kasvu. Mukaan tulevat piilopullot, salajuonnit jne. Jokainen alkoholisti piilottelee juomistaan. Tämä siksi että hänelle ei kerta kaikkiaan riitä se määrä mikä riittää normaalille ihmiselle. Minä löysin vielä pitkälle toista vuotta raitistumiseni jälkeen piilopulloja mitä veikeimmistä paikoista mm. sukkien sisältä kaapista ja vintiltä. Omakotitalossa asuvalle alkoholistille kevät on tästä syystä  karmeaa aikaa. Lumien sulaessa esiin tulee hankeen piilotettuja pulloja, jotka on unohdettu parin minuutin jälkeen piilottamisesta. Auton takaluukku on myös tällainen jemmapaikka. Alkoholisti unohtaa tosi usein kännykkänsä ja muut tavaransa autoon, jotta voi käydä hakuhuikkareissulla autolla.

 

Palaan vielä termiin rappioalkoholisti. Rappioalkoholisti, puliukko, siwanseisoja, kassialma (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on jo juonut itsensä ns. lasilattian läpi. Hänellä ei ole enää mitään hävettävää, hän on se joka istuu torilla tai tulilla dokaamassa julkisesti. Hän on menettänyt myös yhteyden perheeseensä ja omaisiinsa. Heitä on vain pari prosenttia alkoholisteista. Heistä en tässä puhu, he tarvitsevat ihan eri apua kuin ne sadattuhannet muut jotka ovat työelämässä olevia juovia alkoholisteja, niitä joilla on kehittynyt päihderiippuvuus.

 

Minulta kysytään usein miten määritellään alkoholismi. Tähän vastaan usein että siihen liittyy käyttäytyminen silloin kun päihdettä EI saa. Puhutaan ns. Kuivahumalasyndroomasta. Päihde täyttää lopuksi kaikki ajatukset: ”Koska voin juoda?” Kalenteria suunnitellaan niin että koska voi juoda, koska voi sitä ja tätä. Lopuksi pienimmistäkään asioista tai lupauksista ei kuitenkaan voi pitää kiinni. Tämä oli minunkin kohdallani totta: Suunnittelin kaiken juomisen ympärille. Ennen kuin hakeuduin hoitoon ei kuitenkaan vanhin lapseni ollut nähnyt minua päissäni lähes kolmeen vuoteen! Kuitenkin join 2-3 kertaa viikossa hyvinkin päihdyttävästi. Alkoholistiperheessä eläneet tietävät, että usein kaikkein vittumaisin aika on silloin kun alkoholistivanhempi EI voi juoda: Kun hän yrittää pitää kiinni niistä (katteettomista) lupauksistaan, joita hän on antanut jonkun töpeksinnän jälkeen. Isi on kireä kuin viulun kieli, lapset kävelevät varpaillaan, ettei se saatana nyt vain hermostu jostain rasahduksesta ja ala sen vuoksi juomaan. Tästä muodostuu ns. läheisriippuvuuskäyttäytyminen, mutta en pureudu tässä kirjoituksessa siihen. Moni alkoholistiperheen lapsi muistaa erityisen hyvin ne hetket, jolloin vanhempi yritti olla juomatta. Ja syyllistää itseään, kun vanhempi alkaa juomaan. Juomisen takana on aina päihderiippuvuus näissä keisseissä ja ainoa vaihtoehto on raittius. Yhdenkään lapsen ei kuulu olla juovassa alkoholistiperheessä.

 

Juomattomuudesta pääsen aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Juomattomuuden ja raittiuden ero. Sillä on eroa kuin yöllä ja päivällä nimittäin. On ihan eri asia olla raitis kuin juomaton. Raitis ihminen tajuaa, että esim. tipattomat kuukaudet kuuluvat vain päihdeongelmaisille. Kukaan muu ei niitä tarvitse. Päihdeongelmainen taas käyttää näitä aikakausia pitkään juomisensa ongelmattomuuden perustelemiseen itsellensä: ”Pystyinhän mä silloinkin vuonna 1997 olla kuukauden helposti juomatta.” Minullakin näitä juomattomia aikakausia on ollut lukusia, kuukausista lähes vuoteen. Se kertoo siitä että minulla on ollut pitkään päihdeongelma. Ja olen niitä päihteettömiä aikakausia kyllä markkinoinut. Eihän minulla nyt mitään ongelmaa ole viinan kanssa omasta mielestäni, koska olen voinut olla juomatta pitkään. En kuitenkaan ole millään lailla ollut raitis. Kropalleni juomattomuus on varmasti ollut hyvä asia, mutta sillä ei ole tekemistä raittiuden kanssa. Loppuvaiheessa juomistiheys lisääntyy alkoholisteilla ja samassa suhteessa kontrollin menetykset. Pitkienkin juomattomien kausien jälkeen oli juomiseni saman tien samanlaista, täysin humalahakuista, kuin ennen juomatonta kautta. Kerran kuussa muuttuu kahteen kertaan kuussa, kerran viikossa, muuttuu muutamaan kertaan viikossa, kunnes juominen muuttuu pitkiksi putkiksi. Lähes kaikilla alkoholisteilla kehityskaari on tällainen. Kohdallani sairaalassa mitatut volttini ovat olleet sellaisia mitä lukija ei helposti edes uskoisi, mutta en mässäile niillä, koska määrillä ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Ne kertovat vain siitä, että minulla on valtava toleranssi, olen päihderiippuvainen ja olen altistunut pitkään päihteelle. Onpa Christerillä kova viinapää. Niin on.

 

Suomessa käytetään suurkulutuksen mittarina kulutuksen määrää. Jos miehenä juot alle 24 annosta viikossa ja alle 6 annosta kerrallaan, niin olet ok. Tällä(kään) ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Näille määrille pohjana oleva tutkimus on tehty ensimmäisen kerran joskus 70/80 -luvulla Välimeren maissa. Otoksessa oli kymmeniä miljoonia ihmisiä pidemmältä aikajaksolta. Siinä tutkittiin, että minkä määrän kohdalla alkoholi kulutettuna alkaa lisätä sisätautiongelmia sekä kuolleisuutta. Se on ihan eri asia kuin päihderiippuvuus. THL on ottanut jostain kumman syystä tämän tutkimuksen ainoaksi mittarikseen määritellä kaikkea alkoholin käyttöä. Kuitenkin suurkulutus ja päihderiippuvuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Tullakseen päihderiippuvaiseksi tarvitaan kulutus sekä geeniperimä. Mainituilla määrillä ihminen voi hyvinkin tulla riippuvaiseksi, ne ovat vastanneet minunkin kulutusmääriä joskus. Mutta toleranssi kasvaa päihderiippuvaisella AINA. Ne ovat olleet minulle altistusta. Nuo annosmäärät on saanut jo vuosikymmeniä kohdallani kerrata moninkertaiseksi että olisin päihtynyt. Toleranssi kasvaa ja tavaraa tarvitsee enemmän. Suomessa tämä määrällinen seuraaminen on siis sekoitettu ihan väärään asiaan. Siinä mitataan kuolleisuutta, se ei mittaa millään lailla päihderiippuvuutta tai siihen sairastuneita. Päihderiippuvaisen toleranssi kasvaa esimerkiksi niin, että pystyy operoimaan autoa helposti 2,5 promillen humalassa antamatta edes päihtynyttä kuvaa itsestään. Välillä saa lukea lehdistä kovemmistakin lukemista. Ei-päihderiippuvainen ei pysty edes kävelemään autolle noissa lukemissa saatikka saamaan avainta virtalukkoon.

 

Keskimääräinen alkoholisti on ajanut 6800km päihteiden alaisena ennen kuin jää ensimmäistä kertaa kiinni. Sitä voi miettiä, kun lukee oheista artikkelia. Minäkin olen ajanut kännissä mutten koskaan kärähtänyt. Jokainen päihderiippuvainen on. Saa kauhistella. Minäkin sanon samalla lailla kuten eräs europarlamentaarikko kärähtäessään: ”Selvin päin en koskaan ajaisi kännissä”. Ei minun moraalini hyväksy sekuntiakaan kännissä ajoa. Mutta minä muutun täysin sen yhden drinkin jälkeen. Ja se drinkki ei jää koskaan kohdallani yhdeksi. Siksi pystyn hoitamaan itseäni vain niin, etten juo yhtään mitään. En sitä ensimmäistäkään. Lääkkeeni ja hoitoni on olla sairaudestani avoin, en tunne siitä mitään häpeää. Kuitenkaan yhden kaljan jälkeen en enää omasta mielestäni olisi alkoholisti. Yksi on liikaa, tuhat on liian vähän.

 

On aivan mieletöntä saada vihdoin elää elämää jossa ei tarvitse juoda. Päihderiippuvaisella se on pakonomaista. Ja kun päihderiippuvaiselle sanotaan, että olet terve kunhan juot vain tietyn määrän, niin päihderiippuvainen ajattelee saman tien olevansa ongelmaton. Ei hän itse näe sairauttaan, eikä helvetti soikoon yhteiskunta tee mitään avatakseen hänen silmiään! Häntä paapotaan ja sanotaan että ota vähän vähemmän. Painotus sanalla OTA. OTA vain kaksi kertaa viikossa, ja jos se on liian vaikeaa niin pidä välipäivä OTTAMISEN lomassa. OTA OTA OTA.

 

Juomiselleen alkoholisti keksii myös vaikka mitä syitä. Karmeat huoltoriidat, vanhempien ennenaikainen kuolema, nuorena koettu väkivalta. NäilläKÄÄN ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Ne kyllä auttavat sitä muodostumaan kun paetaan ahdistuneisuutta pulloon, mutta sairauden puhjettua on pelkästään mekanismeja perustella sillä omaa juomista. Jepellä oli niin karmean traumaattinen lapsuus, siksihän jeppe juo. Ainakin omasta mielestään. Ei, jeppe juo siksi että hänellä on päihderiippuvuus. Jari käyttää vauhtia siksi, että hänellä on päihderiippuvuus. Traumat ja muut asiat hoidetaan ihan eri foorumeilla. Päihderiippuvuutta päihteettömyydellä. Ei päihderiippuvuutta voi hoitaa käyttämällä päihdettä, lapsikin sen tajuaa!

Päihderiippuvuus on nimittäin primäärinen sairaus. Ensisijainen. Ei ole olemassakaan mitään ”Masennus, josta johtuva juominen –diagnoosia”. Paitsi Suomessa valitettavasti. Jokainen alkoholisti masentuu loppua kohden. Se johtuu kuitenkin juomisesta, se on täysin aivokemiallista, kuten koko päihteen käyttö. Juuri tästä neurokemiallisuudesta johtuen on ihan turha haukkua alkoholistia selkärangattomaksi, erityisesti kun kaikki viralliset hoitomuodot tähtäävät kohtuukulutukseen. Sehän on aivan mahtavaa. Jokainen päihderiippuvainen, joka ei ole raitis, ostaa tuon stoorin saman tien. Silloin ei tarvitse luopua päihteestä, se onkin riippuvaisen mielestä se kauhein vaihtoehto. Mutta koska tauti etenee AINA ja päihteenkäyttäjä tarvitsee lisää ainetta päihtyäkseen, johtaa tämä ajattelu päihderiippuvaisen ennenaikaiseen kuolemaan. Ai niin, ainakin yksi masennuslääkke sisältää amfetamiinia. Fiksu tajuaa, että tämä vain ruokkii lisää sitä päihderiippuvuudesta aiheutunutta masennusta. Niin se tekeekin.

 

Suomessa käytetään katkaisuhoitoa yhtenä menetelmänä. Katkaisussa alkoholisti pumpataan niin täyteen rauhoittavia, että hän saa levon ja pystyy kohtaamaan krapulansa. Se tarjoaa oivan mahdollisuuden levätä, jotta jaksaa taas lähteä ryyppäämään. Tämän hoitomuodon raitistumisprosentti on tasan nolla. Huumeidenkäyttäjille taas tarjotaan korvaushoitoa. Tämä on maailmanluokan bulshittia, samoin kuin lause että huumeidenkäyttäjä kuolee vieroitusoireisiin. Subutexin antaminen heroinistille on kuin vodka vaihdettaisiin viiniin alkoholistille. Se on helppoa ja edullista, ketään se ei kuitenkaan saa lopettamaan päihteiden käyttöä. Helppo tapa lakaista ihmiset tilastoihin tai oikeastaan niistä pois. Alla kerron vähän saamastani hoidosta. Siellä ajetaan narkit alas huumeista viidessä päivässä. Subutex hoidossa alasajo tapahtuu neljässä vuodessa. Raitistumisen edellytys on aina kohdata vieroitusoireet tai ns. ”viekkarit”. Alkoholistille se on krapula. Onnistuminen vieroitusoireista ylipääsemisessä maksimoidaan, kun viekkarit kohdataan toisten kanssa yhdessä. Ei olla yksin. Alla kerron myös vähän tuloksista, jotka tässä hoitomuodossa ovat erittäin hyviä. Minnesota-mallinen hoitomuoto alkaa vihdoin nostaa päätään enemmän myös Suomessa.
 

Olen itse käynyt ns. Minnesota-mallisen hoidon, joka tähtää täysraittiuteen. Kutsutaan myös totuusterapiaksi, siinä kohdataan sairauden aiheuttamat teot. Se on rankka. Mutta niin on sairauskin. Tätä hoitomallia käytetään muuten kaikkialla muualla Euroopassa, Ruotsissa se on jopa virallinen hoitomuoto, kuten kaikissa muissa pohjoismaissa ja päihteiden kuninkuusmaassa Jenkeissä. Ruotsissa on hoitomuodolle 4000 vuodepaikkaa ja se kattaa 96% annetusta hoidosta (vrt. Suomen 100 hoitopaikkaa). Ruotsissa päihdehuollon kustannukset ovat murto-osa omistamme.

Mielestäni kustannustakin tärkeämpi on raitistumisprosentti. THL:n, A-klinikkasäätiö ja muut julkiset instanssit ovat täysin pihalla tässäkin asiassa. Tämä johtuu osittain siitä että maamme johtavat päihdeihmiset ovat osakkaina yhtiöissä jotka myyvät raitistumislääkettä! Sellaista lääkettä ei ole, ja toisekseen, vaikka olisi, sillä ei hoidettaisi kuitenkaan riippuvuutta vaan sen seuraamuksia, vähän kuin kolesterolilääkitys.

Minnesota-hoidosta löytyy jopa väitöskirja. Oinas-Kukkonen väitteli Minnesota-hoidosta. 10 vuoden seurantajaksolla koko yhden vuoden hoitojakson käynneistä yli 93% oli raittiita. Hoitolaitoksiin sisään kävelleistä raitistuu n 65% (kolmasosa keskeyttää 1v hoidon ollessa kesken). Luvut ovat ihan käsittämättömän hyviä. Julkisella puolella puhutaan katkaisusta (0% raitistuminen) ja hoitolaitokset joissa tähdätään kohtuukäyttöön (2% hoitovaste). Kerroinkin katkaisusta aikaisemmin. Jokainen loppuvaiheen alkoholisti tietää, että se on paikka jossa pumpataan alkoholisti niin täyteen rauhoittavia lääkkeitä että hän saa kerrankin levätä (koska alkoholisti kärsii riippuvuutensa takia kovasta unettomuudesta). Se on paikka, jossa kerätään voimia, jotta jaksaisi taas ryypätä.

Olen käynyt puhumassa asiasta Helsingin päihdepuolella Minnesota -hoidosta. Moni muu on myös tehnyt sitä. Suomessa hoitomuotoa pidetään liian rankkana alkoholistille. On liian rajua jos hän joutuu kohtaamaan seuraamukset. WTF!!! Ihmiset joilla ei ole hölkäsen pölkästä hajua päihderiippuvuudesta pitävät asioiden kohtaamista liian rajuna?

Katkaisulaitoksia löytyy sekä fiinimpiä yksityisiä ja julkisia sellaisia. Ne ei hoida päihderiippuvuutta millään tavalla, ne mahdollistavat sitä! Minnesota-hoitoa antaa vain raitistunut päihderiippuvainen, jolla on päihdetyöntekijän tutkinto. Hän ymmärtää toista riippuvaista. Koko hoito tapahtuu niin että raitistunut päihderiippuvainen jolla on tutkinto, kertoo oman kokemuksen kautta raitistumisestaan. Siihen on helppo samaistua ja se luo toivoa. Se luo oikeastaan ensimmäistä kertaa toivoa päihderiippuvaiselle moneen vuoteen. Voin sittenkin selvitä tästä. Mutta se vaatii että raitistun täysin. Ensimmäistä kertaa on joku johon on helppoa samastua. Maailmassa on muitakin alkoholisteja, ei tarvitse hävetä. Ei tarvitse olla yksin. Juova alkoholisti kokee olevansa täysin yksin ongelmansa kanssa. Miksi minä en pysty käyttämään kohtuudella, kun kaikki muut pystyvät. Hän ei ymmärrä sairaudenkuvaa. Miten hän voisi, jos meillä johtavat päihdetutkijat ovat Suomessa aivan pihalla päihdeasioista!

Vain päihteettömyyteen tähtäävä hoito hoitaa päihderiippuvaisen raittiiksi. Miljardeja heitetään kankkulan kaivoon tekemällä aivan vääriä asioita.

 

Minä sain elämäni takaisin ja itseni lisäksi perheeni voi todella hyvin. Kohtaamme samat arkihaasteet kuin ketkä tahansa muut. Olen toipunut, työssäkäyvä veronmaksaja. Kaikki tämä siksi, että sain oikeanlaista hoitoa. Alkoholismiin liittyy niin valtavasti myyttejä, väärää tietoa ja mielipiteitä. Tämä oli minun kuvaukseni päihderiippuvuudesta raittiin päihderiippuvaisen näkökulmasta. Toivottavasti tämä antaa toivoa jollekin. Tätä kirjoitusta saa jakaa, se on julkinen. Puolisoni on lukenut kirjoituksen ja hyväksynyt sen julkaisun.

 

Lopuksi itse artikkeliin johon lupauduin paneutua. Yllä sai varmasti jonkunmoisen kuvan päihderiippuvuudesta raittiin päihderiippuvaisen näkökulmasta, jota vasten kommentoin artikkelia. Kiitos että jaksoit lukea näin pitkälle, artikkeli saa huvittavia piirteitä jos ymmärryksesi on noussut tämän kirjoitukseni ansiosta:

 

Professori (P): "Sinänsä tämä ei ollut yllätys, koska viihdekuvioissa piristeitä on jo pitkään käytetty.

CH: Päihteitä käytetään kaikissa piireissä ja vain siksi että niistä halutaan päihtyä. Muusikoilla on samat geenit kuin muilla. Jopa toimitusjohtajat sairastuvat alkoholismiin.

 

P: Jos kahvi ja muut piristeet eivät enää auta, niin näitä sitten käytetään.

CH: Käytän amfetamiinia koska kahvi ei piristä? Tästä saisi hauskan kahvipöytäkeskustelun vaikka THL:ssä. Tänä aamuna en vedä juhlamokkaa vaan otan vähän piriä, lapsi valvotutti koko viikonlopun!

 

P: Se voi liittyä esimerkiksi kiireisiin aikatauluihin.

CH: Tämä on aika huono. Olen kuullut paljon parempia verukkeita päihteen käytölle, esimerkiksi lapsuuden traumat. Minulla alkoholisti-isän kuolema oikeutti minut juomaan ja kaikki sen tajusivat. Niin rankkaa, Christer rukka.

 

P: Jos tulee menestystä ja pitää olla aina esiintymiskunnossa, niin tuollainen voi siinä auttaa.

CH: Eli menestyksen takia on ihan ok ja ymmärrettävää käyttää huumeita, jotta pysyisi hereillä. DONALD TRUMP, DON'T READ THIS. SHIT

 

P: Se voi liittyä esimerkiksi kiireisiin aikatauluihin. Jos tulee menestystä ja pitää olla aina esiintymiskunnossa, niin tuollainen voi siinä auttaa.

CH: Sillanpää täyttää kaikki päihderiippuvaisen tunnusmerkit. Lukemalla hänen kirjaansa, jossa joka kolmas päivä piti vetää itsensä aivan kanveesiin, käyttäytyi aggressiivisesti ja oli tulossa omin sanoin melkein "alkoholistiksi" kertoo siitä että hänellä on häpeä ja peittely kohdallaan, ja yksi päihde on vaihtunut toiseen. Vahvempaan. Se että hän ei pysty yksin lopettamaan ei ole hänen vikansa. Hänellä kuten monella muulla on geenit kohdallaan, ja viihdetaiteilijoillakin on paljon altistusta.

 

P: Amfetamiinista tiedetään sen piristävä vaikutus. Voi olla, että on ollut liian kova kiire tai paineita ja aineella on sitten helpotettu jaksamista.

CH: Taas tämä. Tämän perusteella jokainen jolla on paineita, kiireitä tai on vastuullisessa asemassa voisi käyttää huoletta huumeita. THL voisi siis ehdottaa että ylikuormitetut lastentarhaopettajat saisivat piriä käyttöönsä helpottaakseen ylikuormitusta!

 

P: Hänestä ei välity kuva narkomaanista, sillä hän on kuitenkin koko ajan aktiivisesti tehnyt viihdettä.

CH: Klassinen, ”koska hän hoitaa työnsä hyvin” –väite. Työssäkäyviä alkoholisteja lasketaan olevan noin 400.000 Suomessa. Jari on yksi niistä. Toistaiseksi hän vielä hoitaa hommansa, mutta joutuu varmasti taistelemaan asian kanssa jo nyt.

 

P: Voi olla, että hän on vain väsynyt. En lähtisi häntä todellakaan leimaamaan narkomaaniksi tällä näytöllä.

CH: Käsitteiden väärinkäyttöä. Jari on sairastunut päihderiippuvuuteen. Narkomania kun kuulostaa niin julmalta. Siksi hän oli melkein tulossa alkoholistiksi omasta mielestä. Alkoholistikin on jo leimaava sana, saatikka sitten narkomaani.


P: On ihan totaalisen eri asia käyttää amfetamiinia kuin poltella pilveä.

CH: Kaikki päihderiippuvuus johtaa saamaan autuuteen, hiekkahoitoon. Toiset nopeammin kuin toiset. Päihde myös vaihtuu useasti toiseen. Bisse vaihtuu 60% minttuviinaksi. Onko eri asia vetää 30 hienosto-olutta kuin kaksi litraa halpaa votkaa. Ne maistuvat erilaiselle, mutta kummatkin päihdyttävät.


P: Myös käyttötapa kertoo paljon, että pistääkö sitä suoneen vai ottaako sitä jauheena tai tablettina.

CH: Tää on yksi mun lemppareistani. Mä en ollut alkoholisti koska taloudellinen asemani mahdollisti juomaan satojen eurojen hienoja konjakkeja kristallilaseista. Lopuksi kuitenkin minäkin olin aamusta pubissa ryyppäämässä. Käyttötavalla, minkälaisesta lasista juo, ei ole mitään väliä.


P: Jos Sillanpään käyttämä aine todella oli kristallia, se kertoo Hakkaraisen mukaan siitä, että tämäkin aine saattaa olla tulossa entistä voimakkaammin markkinoille

CH: Ei kun se kertoo siitä että Jari on aika loppupäässä päihderiippuvuuttaan, koska joutuu käyttämään noin kovaa kamaa päihtyäkseen.


P: Amfetamiiniriippuvainen käyttää ainetta Hakkaraisen mukaan usein viikon tai pari putkeen.

”Sitten tullaan alas, miten kukin kestää. Se on usein ruiskulla suonensisäistä käyttöä. Biletyskuvioissa ja kun käyttö on satunnaista, sitä saatetaan käyttää yhden illan ajan. Silloin sitä käytetään energisoivana aineena ja muussa muodossa kuin ruiskussa

CH: Eikö se nyt ole taas ihan sama minkälaisesta lasista viinaa juo. Hän saa jotenkin tämän kuulostamaan siltä että kaikki, jotka bilettävät käyttävät amfetamiinia. Ei käytä. Ei kaikki myöskään juo alkoholia bilettäessään. Minä kuulun niihin nykyään myös.


P: Siinä on vahva symbolinen raja, tykittääkö sitä suoneen vai ei. Sitä pidetään narkomaanin tai addiktin tyyppipiirteenä, jos sitä käyttää suonensisäisesti.

CH: Hän on nyt täysin takertunut tähän piikittämiseen. Rajaveto on siis tutkijan mielestä, että jos vedät huumeita esimerkiksi nuuskaamalla nokkaan 100€ setelistä kokaiinia, et ole niinku silleen addikti. Piikittäminen määrittää addiktiuden. Professori!!! Verovaroin!!!


P: Moni selittää itselleen, että oma käyttö on viihdekäyttöä eikä riippuvuuskäyttöä, kun ei käytä ruiskua

CH: Nyt ollaan taas lähempänä oikeita asioita. Päihderiippuvainen selittää itselleen jatkuvasti ettei hänellä ole ongelmaa. Viimeistä selitystä omissa hautajaisissa ei enää kuulla. Minäkin tulin alkoholistiksi vasta raitistuttuani. Nykyään olen siitä jo vähän niinku ylpeä, koska ymmärrän niin paljon paremmin niin monta asiaa. Minulla on se rikkaus!


P: Viihdetähtien huumekäryt ovat usein maailmalla liittyneet kokaiinin käyttöön, mutta Suomessa tällaiset tapaukset ovat harvinaisia. Kokaiinia on Suomessa paljon vaikeammin saatavilla kuin erilaisia amfetamiinipohjaisia aineita.

CH: Ja tämä mies on siis verovaroin maksettu tutkija? Vaihtakaa sanan Kokaiini kohdalle Remy Martin XO ja sanan Amfetamiinin kohdalle Pirtu. Mitä tällä on tekemistä päihderiippuvuuden kanssa? Kenellä on varaa ostaa minkälaista huumetta? Ne kaikki päihdyttää.


P: Missä vaiheessa amfetamiinin käyttö sitten lähtee käsistä? Riippuu tavan toistumisesta, sanoo Hakkarainen.

CH: Ei, kun se riippuu siitä koska päihderiippuvuus puhkeaa. Sen puhkeaminen on neurokemiallinen prosessi joka vaihtelee eri ihmisillä. Sen suuntaa ei voi kääntää, se on kroonista. Sen jälkeen ei voi käyttää mitään päihdettä hallitusti. Puhkeamiseen tarvitsee geneettisyyden ja altistuksen. Ihmisen, jolla ei ole päihderiippuvuutta, on lähes mahdoton käsittää mikä on se pakonomainen tarve saada päihdettä.


P: Jos sitä käyttää päivittäin, se alkaa näkyä jo viikossa, kun elimistö käy kovilla kierroksilla ja ihminen ei nuku eikä syö. Jos sitä ottaa silloin tällöin tietyissä tilanteissa, niin kyllä sellainen käyttö voi olla hallittuakin ja mahdollista.

CH; Toisilla näkyy toisilla ei. Taas, tällä ei ole tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Aika harva jos kukaan työelämässä tiesi minun olevan alkoholisti.


P: Mutta jos auton kanssa lähtee liikenteeseen, niin se ei viittaa hallittuun käyttöön.

CH: Käyttö ei ole hallittua. Yksikään päihderiippuvainen ei selvin päin hyppäisi rattiin. He kokevat olevansa kaikkivoipaisia päihteen vaikutuksen alaisena. Pitää raitistua tajutakseen tämä asia. Yksikään ei-päihdekäyttäjä, tai hyvin harva, kokee voivansa ajaa päihteiden vaikutuksen alaisena. Päihderiippuvaisen ollessa päihteessä on ihan ok hypätä rattiin.

Alla linkki HS -artikkeli THL:n tutkijaprofessorin haastattelusta

 

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005371013.html

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Ole hyvä. Toivottavasti oli lisäarvoa.

Ilkka Laitinen

Loistava ja puhutteleva kirjoitus.

Toivottavasti annat jatkossakin viisautesi näkyä ja kuulua, asian tiimoilta.

Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää elämässäsi.

Käyttäjän ToniTuomanen kuva
Toni Tuomanen

Mikä on virallinen ja mikä on epävirallinen hoito? Onko esim. minnesota-hoitomallin uranuurtaja Suomessa eli Myllyhoito virallinen vai epävirallinen? Jos se on epävirallinen, onko terapeuttinen yhteishoito, vaikkapa A-klinikkasäätiön Hietalinnayhteisö, virallisempi? Onko kunnan omistama kuntoutuslaitos virallinen, mutta yksityisen tahon tai jopa osakeyhitön omistama kuntoutuslaitos epävirallinen hoito? Hohhoijaa näitä käsitteitä taas, vuodesta toiseen.

Kaikkien mutkien vetäminen suoraksi, ja alkoholismin rinnastaminen johonkin somaattiseen sairauteen tekee siitä tietysti helposti hahmotettavan, koska monisyinen ja moniulotteinen riiipuvuusoireyhtymä on muuten vaikea käsittää.

Suomessa olevien minnesota-mallisten hoitojen, eli Myllyhoidon, Rehapin, Avominenen, Tuhkimon yms. yms. tulokset eivät ole ihan niin hyviä, kuin millaisina niitä halutaan lobata ja mainostaa. Toki hoitomalli on hyvä niille, joille syntyy sisäinen motivaatio hoitoon, mutta myös keskeytyksiä tapahtuu paljon, samoin kuin retkahduksia hoidon jälkeen.

Päihderiippuvuus on vaikea sairaus, ja se uusiutuu helposti. Jotkut kuitenkin toipuvat siitä jopa ilman hoitoja, ja jotkut pelkällä ilmaisella vertaistuella. Yksityisten hoitopaikkojen lobbaaminen luomalla iänikuisia salaliittoteorioita "virallisen päihdehoidon" huonoudesta on tuttu juttu näissä piireissä, ja sitä on esiintynyt jo 1980-luvulta asti, melkoisen samoilla sanoilla.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Virallinen -sanan voisi korvata julkisin varoin kustannettu.Hoitotulokset ovat yksiselitteisesti surkeita. Tästä kertoo ehkä sekin että vuorokaudessa tätä artikkelia on jaettu toista tuhatta kertaa - muunaliselle toiminnalle on huutava kysytä - kysyntä johon ei vastata.

Tämä ei ollut myöskään akateeminen kirjoitelma, vaan yhden ihmisen kirjoitelma ja vastaus THL:n artikkeliin. Mutkia pitää välillä oikoa.

Tuloksista voi argumentoida, silloin niistä pitää argumentoida myös. Ne voivat olla vähemmän hyviä kuin väitöskirjassa (olisi toivottavaa nähdä julkisin varoin tehtävää tutkimusta tästä hoitomuodosta enemmänkin), mutta et tuo millään lailla esiin edustamasi päihdehuoltomallin ehokkuutta. Toisen asian lattaaminen tuomatta itse vastaperusteluita on yhtä tyhjän kanssa itselleni. Ruotsista löytyy paljon tutkimusta aiheesta. Erikoista että siellä päihdefataliteetit ovat meitä paljon matalammat ja myös kustannukset.

Toipumistaronoita on erilaisia, en ole väittänytkään että Minnesotahoito on ainoa. Keskityit jossain siihen että nämä ovat yksityisiä, sekös se punainen viitta tulevassa Sotessa onkin. Yksityiset tarjoavat tehokkaampaa kuin julkinen - pätee muuten aika monessa asiassa.

Ja mikä sai sinut kuvittelemaan että lobbaan jotain hoitopaikkaa? Se kertoo enemmänkin siitä että koet tehokkaan hoitomuodon uhkaksi, koska tässä kirjoituksessa ei ole mitään kontekstia lobbaamisesta. Voi kääntäen sanoa, että tämä on ollut se argumentointi aina "julkisen" rahoituksen omaavilta tahoilta. Nyt kun se on tulossa tiensä päähän Soten myötä niin ollaan kuin rakit puolustelemassa. Luitko artikkelin ja näitkö luvut Ruotsista?

Ja lopuksi, me eroamme näköjään suuresti siinä, että omaan päihderiippuvuuden ja toipumistarinan. Se on ihan eri asia kuin kommentoida aidosti ymmärtämättä sairautta. Nykymeno ei voi jatkua....sen ei olisi pitänyt koskaan alkaakkaan.

Ps. Helsingin kaupungin antama hoito ei ole Minnesotahoitoa. Siinä ei järjestetä kohtaamista, joka on koko hoidon keskeisin asia. Siinä ei ole myöskään 11kk jatkohoiota, vaan itsensä huolehtiminen usutetaan suoraan asiakkaan harteille. Se on liian varhaista, jolloin retkahdusprosentit ovat erittäin paljon korkeammat.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Hieno kirjopitus, kiitos! Olisi laajemminkin syytä puuttua nykyisen "päihdehoidon" surkeuteen. Kotihoito ja bentsot mukaan, älytöntä!

Käyttäjän ToniTuomanen kuva
Toni Tuomanen

Olisi myös oikaistava harhaluulo, että vallitseva hoitojen tavoite olisi kohtuukäyttö. Moisen väittäminen on hölynpölyä. Oikeasti kohtuukäyttöön on hyvin harvassa, ja suurimmassa osassa päihdehoitoja tavoitteena pidetään raittiutta.

"Raitistumisprosentit" ovat usein hatusta vedettyjä. Christer ei ilmeisesti tiedä, että esim. Helsingin kaupunki on käyttänyt vuosikymmeniä minnesota-mallin uranuurtajaa Suomessa, eli Kalliolan Myllyhoitoa.
On ikävää, että emme ole tavanneet Christerin kanssa, jos hän on tosiaan käynyt puhumassa hoidoista Helsingin päihdepuolella. Meillä voisi olla hyvin paljon keskusteltavaa.

Harhaanjohtavien tietojen levittäminen, ja vääränlainen hoitojen vastakkainasettelu voi tehdä paljon hallaa jopa päihdeongelmaisille, vaikka tarkoitus olisi miten hyvä, ja tuoreen valaistumisen innoittama.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Onpas edelleen hyvin voimakas ja protektiivinen asenne, yhden ihmisen selviytymistarinasta joka luo toivoa tuhansille. Tarinaa on luettu, tykätty ja jaettu tuhansia kertoja muutamassa päivässä! Sille on siis ollut paljon suurempi kysyntä kuin kukaan, ainakaan ktse, olisin voinut ikimaailmassa uskoa. Puhelin on pitissyt ja inboxi täyttyy ihmisten viesteistä jotka saavat ensimmäistä kertaa vastauksia vuosiin tai jopa vuosikymmeniin. Ja sinä haukut hölynpölyksi ta huuhaaksi. Tämä ei selvästikkään ole vain minun kokemukseni asiasta, ja erittäin ylimielinen asennoituminen kertoo juuri sitä karua kieltä päihdehoidostamme.
Christer tietää oikein hyvin että Helsingin kaupunki ostaa ostoplveluina Kalliolan klinikalts päihdehoitos. Tunnen useamman Kalliolan käyneen, raitistumisprosentti omien tuttavuuksien kohdalla on alle puolet. Oma kokemuksesi perustuu siis ihan oikein siihen. Mutta.... Kalliolassa EI anneta Minnesotahoitoa. Siitä puuttuu hoitomuodon keskeinen elementti Kohtaaminen, Omaisviikonlopou ja Jälkihoito (joka kestää 11kk). Tästä asiasta olen käynyt puhumassa. Harmi että emme ole tavanneet. Tuntemani Kalliolan hoidon käyneet ja erityisesti heidän omaisensa on pitänyt hoitoa puhtaasti paapooavana. Omasta mielestäni päihdehoito Suomessa on nimenomaan paappoavaa ja hyssyttelevää.

Teet myös ihan hirveästi olettamuksia vastauksessasi. Minulle se kertoo hyvin paljon. Mitä tarkoitat tuoreella valaistumisella? Onko itselläsi pöähdetaustaa tai oletko alkoholistiperheen lapsi? Koska valaistuit itse, jos minun valaistumiseni on tuore?

Ongelmana on että alkoholistien ääntä ei kuulla. Kun asiasta sitten kirjoittaa laadullisesti (saatu palaute viittaa laadullisuuteen), koulutettu, menestynyt ja erittäin hyvin verkostoutunut sekä elämänsä aikana miljoonia veroeuroja maksanut 'ei stereotyyppinen' raitistunut alkoholisti, joka osaa ilmaista asiat ja argumentoida, niin tästä tulee hölynpölyä ja huuhaata, väärien lupausten antamista jne? Erikoista, mutta minulle se kertoo siitä että tässä suojellaan enemmän omia asioita kun katsottais avarasti asioita. Ei kaikkien tarvitse käydä Minnesotahoitoa, mutta lähes kaikki Minnesotahoidon käyneet raitistuvat. Sellaisen Minnesotahoidon jota se terminologisesti on sisältäen kaikki ne osa-alueet.
Omaisten huomioinnin joidossa puuttuminen kertoo minulle siitä että sairautta ei ymmärretä hoitaa kokonaisuutena. Suomessa tämä ns Kohtaaminen tapahtuu viikonlopun aikana. Ruotsissa se on viikon kestävä ja palkallinen sairasloma. Ihan vain siksi että ymmärretään että se on holistinen sairaus - koko perheen sairaus.

Sinulla on oikeus kokea asia noin kun kirjoitat. Mutta en edelleenkään ole saanut ensimmäistäkään substanssia sisältävää argumentointia sinulta. Oiva tietolähde substansille on Ruotsin Sen sijaan socialverketin tekemiin tutkimuksiin Minnesotahoidosta ja sen tehokkuudesta sekä laadullisesti että kustannuksellisesti. Näihin minulla oli itselläni oiva mahdollisuus itse tutustua kun olin jonkun aika eduskunnassa töissä. Pystyin myös tutustumaan päihdehuoltoon menevään rahankäytön tehokkuuteen (vrt Ruotsi). Akatemiaa siis löytyy nykypäivänä ihan tooglettamalla.

Tätä kirjoitusta on jakanut myös kansanedustajia. Heillä saattaa myös olla omakohtaisia kokemuksia alkoholismista perhepiirissä. Toivon että tästä asiasta saadaan laajempikin keskustelu.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Vallitseva käytäntö on hyvin hysyttelevä ja paappoava -sen palautteen olen saanut lukuisia kertoja sekä raitistuneilta että omaisilta. Tätä mieltä on siis lähes jokainen tuntemani päihteistä irtipäässyt henkilö joka on hakenut vuosikausia apua ja ollut eri laitoksissa hoidettavana. Miten täysraittiuteen pyrkiminen selittää esimerkiksi vuosia annettavan korvaushoidon?

Kyllä Christer tietää että Helsingin kaupunki ostaa ostopalveluna Kalliolan laitokselta palveluita. Käsittääkseni muuten sitäkin ollaan yhtiöittämässä kaikessa hiljaisuudessa. Mutta Kalliolalla ei ole mitään tekemistä Minnesotahoidon kanssa. Sillä on kylläkin tekemistä kahdentoista askeleen päälle rakennettavasta ohjelmasta (TSF). Kalliolassa annettavasta hoidosta puuttuu Minnesotahoidon keskeiset seikat: Läheiskohtaaminen, holistinen lähestyminen sairauteen (koko perheen sairaus) sekä jatkohoito (järjestetty ja ohjattu 11 ryhmät, ei AA). Kalliolassa ei päihderiippuvainen joudu kohtaamaan juomisensa seurauksia, ja hoito loppuu siihen paikkaan kun laitoksesta kävellään ulos. Minnesotahoito kestää 12kk, Tässä sinulla on syy siihen miksi kokemasi Minneostahoidon raitistumisluvut ovat niin paljon matalampia. Kalliolassa ne ovatkin, koska siellä annettava hoito ei ole Minnesotahoitoa vaan sen paappoava variaatio.
Kyllä siis Christer tietää. Puhun vain faktoista. Olisi mukava saada perusteltuja ja substanssia argumntaatioosi, asiallista keskustelua käyn aina.

Lapua oli paikka ennen Rehapin syntyä missää on annettu Ruotsissakin käytettävää Minnesotamallista hoitoa jo hyvin pitkään. Kalliolassa on siitä variaatio. Joskus kuullut myös väittämän että se ei saisi julkista rahoitusta jos siellä järjestettäisiin ns "läheskohtaaminen" kuten noissa kahdessa mainitsemissani, koska sitä pidetään niin rajuna. Kaupungin päihdetyöntekijä/edustaja sanoi minulle että läheiskohtaaminen on niin raju että voisi saada alkoholistin retkahtamaan, siksi ei suotavaa! My Goodness!

Emme ole tavanneet, ja puheliaana ihmisenä minulla on paljonkin sanottavaa. Tämä blogi on jaettu myös FB:ssä. Siitä on tykätty parissa päivässä 2,5 tuhatta kertaa ja jaettu 1500n kertaa. Se kertoo siitä että hätähuuto alkoholisteilla ja heidän läheisillään on ihan käsittämättömän suuri, eikä annetut asiat yhteiskunnasamme kohtaa tarvetta. Minulla oli uskallusta tuoda tämä epäkohta esiin ihan omilla kasvoilla. Koska en myöskään vastaa koulutukseltani, ammatiltani, siviilisäädyltäni tai lapsiukumäärältänikään stereotyyppistä juoppoa, ja annoin asialle kasvot, on se herättänyt valtaisan liikkeen.

Ollessani lyhyen ajan eduskunnassa töissä oli minulla oiva mahdollisuus tutustua Suomen sekä Ruotsin päihdehuollon lukuihin. Ne ovat musertavia Ruotsin eduksi, sekä raitistumis % sekä kustannusten osalta. Socialverket on tehnyt paljon tutkimusta ja akatemiaa aiheen ympärillä, kehotan tutustumaan materiaaliin. Se on sitä substanssia isolla S:llä.

Lopussa puhut harhaanjohtavien tietojen levittämisestä (vailla perusteluja) ja tuoreen valaistuksen innoittumisesta. Miten määrittelet tuoreen valaistumisen, mikä on sinulle tuore? 32v raittiina ollut alkoholisti kun on ihan yhtä kaukana kuin 1v raittiina ollut - sen yhden ryypyn päässä? Puhut myös vastakkainasettelusta, mitä itse teet kommentoinnillasi jos et asetu täysin poikkiteloin puhumastani. Suojelumekanismi kertoo paljon, mutta ei minusta.

Käyttäjän OutiRaiden kuva
Outi Raiden

Pieni korjaus tuohon, mitä kirjoitat Kalliolan klinikasta: Kalliolan Klinikka oli ensimmäinen Minnesota -mallinen hoitolaitos Suomessa. Hoitomuodon toi Suomeen alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija, sosiaalineuvos Toivo Pöysä. Ensimmäinen Klinikka avattiin Suomessa 1.6.1982 Espoon Pellaksessa, ja siitä lähtien Kalliolan klinikka on toteuttanut Minnesota -mallista hoitoa - Toivo Pöysä nimesi sen Myllyhoidoksi heti alussa. Hoito on samaa kuin Hazelden -klinikalla Yhdysvalloissa (nyk. Hazelden Betty Ford -klinikka), jossa siis sen juuret ovat. Siellä hoitojaksot ovat 28 vrk kuten Kalliolassakin. Sen jälkeen on intervalleja, interventioita ja kriisihoitoa tarpeen mukaan. Jatkohoito on siellä, missä ihminen haluaa, mutta suositamme AA, NA, ACA ja puolisoille AL-Anon -toipumisryhmiä toipumisohjelman jatkumoksi. Ne ovat ovat maksuttomia. Hoidossa on keskeistä ammatillisuuden ja kokemusasiantuntijuuden yhdistäminen, sairauskäsite jne. Ammatillisuuden yksi tae on, että hoitomenetelmät ovat Suomen lainsäädännön mukaisia (mm. asiakaslaki). Kalliolassa emme käytä mitään "rajuja" eli konfrontatiivisia menetelmiä, jotka on tutkimuksellisestikin todettu hyödyttömiksi tai jopa haitallisiksi (kts. esim. White, W. & Miller, W. (2007) Counselor -julkaisussa.)
Terapeutti, teologi Tommy Hellsten (muistanette Virtahepo Olohuoneessa ym. teoksista, jotka havahduttivat suomalaiset päihdesairauteen koko perheen sairautena) toimi Kalliolan klinikan johtajana 1980-luvun lopulla ja yhdessä ja hän toi myös läheishoidon Yhdysvalloista klinikalle eli Myllyhoitoon - siitä lähtien sitä on toteutettu meillä arjessa. Kalliolan klinikalla on vankka kokemus myös narkomanian hoitamisesta 12-askeleen mallilla ja heidän läheisilleen yhtälailla tarjottavasta tuesta. Kalliolassa arvostamme myös muiden tahojen tekemää työtä päihderiippuvuuksien voittamiseksi ja teemme mielellämme yhteistyötä kuntien kanssa ja muiden päihderiippuvuuden voittamiseksi työtä tekevien tahojen kanssa.

Käyttäjän hanante kuva
Hannu Kärkkäinen

Minä olen ollut raittiina 32 vuotta. En ole koskaan tiennyt että raittiina olo on noin vaikeaa ja luokiteltua.
Nyt ehkä ymmärrän paremmin tuon sairauden josta tietyt ryhmät puhuvat, he eivät selviä koskaan ongelmasta, ongelma vain vaihtaa nimeä.
En ole koskaan kuullut myöskään tuollaista potaskaa paremmista alkoholisteita, siis niistä jotka ovat vielä työelämässä ja eivät ole spurkuja.
Itse olen pitänyt työni, koulutukseni ja oman kokemukseni pohjalta alkoholismia kehittyvänä sairautena joka opitaan vain juomalla.
Kukaan ei synny alkoholistiksi, se vaatii pitkän harjoittelun, keskiarvona 8 vuotta.
Minnesota malli jenkeissä antaa omille hoidokeilleen terveenpaperit kun he ovat olleet tietyn ajan raittiina ja hoitaneet itseään tuon ajan ( myllyhoitolehti)
Suomalainen alkoholisti ei armahda itseään, se on vain lopunikäänsä alkoholisti, oli sitten raittiina vaikka 50 vuotta.
Mikä on tuon sairauden määritelmä, en voi käyttää alkoholia kohtuudella. Ymmärrän yskän ja kuivahumalan, tätä määritelmää en ymmärrä.
Mitä ja miksi raitis ihminen kaipaa kohtuukäyttöä?
sairaudelle pitäisi keksiä joku toinen nimi, eikä arvonimeä.
Toni Tuomasen kommentti on aika osuva ja hyvin kiteytetty salaliittoteoriaksi.
pitäisikö lisätä vielä "mainos"

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Olet ollut raittiina. Se ei kuitenkaan tarkoita että olet ollut päihderiippuvainen. Ne ovat taas kaksi eri asiaa, ja kirjoituksesta päätellen et ole koskaan sairastanut päihderiippuvuutta vaan raittiuden syyt ovat muualla. Koska raittiina päihderiippuvaisen ymmärtäisit erittäin hyvin mistä puhun.
Raittiina olo on ihan älyttömän helppoa, en tiedä mistä sellaisen kuvan olet saanut, ellei oma raittiina pysyminen ole vaikeaa ajoittain (kuivahumala). RaitisTUMINEN on vaikeaa, ihan hemmetin vaikeaa.

Raittiutta käytetään myös usein synonyyinä juomattomuuteen. Se on ihan eri asia. Juomattomuus on vaikeaa ja pättyy aina juomiseen, jos on päihderiippuvainen.

Kimmo Jouhki

Tosi hyvä kirjoitus, Christer! Näitä asioita pitäisi saada enemmän juuri esittämälläsi tavoin eri frameille, jotta myös mm. THL:n tutkijatkin joskus osaisivat mitata oikeita asioita.

Toimituksen poiminnat