ChristerSchoultz Selvästi läpi eduskuntaan!

Pitääkö olla motivoitunut päihteettömyyteen raitistuakseen - ei pidä!

Minulta kysytään usein, että pitäkö alkoholistin olla motivoitunut, että hänet saa hoitoon. Vastaus on yksinkertaisesti, että ei pidä. 


Se riittää, että päihderiippuvasisen saa hoitolaitokselle. Toipuminen lähtee siitä.

Puhun päihderiippuvuudesta ja alkoholismista synonyymeinä. Ei ole merityksellistä onko huumeena esimerkiksi  metamfetamiini vai alkoholi, riippuvuus tapahtuu sille jolla on sille geneettinen alttius.

Hyvin harva alkoholisti on motivoitunut raitistumaan. En ollut minäkään. Viinan jättäminen tuntui kauheimmalta idealta ikinä - hauskuus elämästä häviäisi. Julkisuudessa vellovasta keskustelusta voisin päätellä että ei ole myöskään Jari Sillanpää motivoitunut. Kielto on päihderiippuvaisella aina todella kova. Sillanpään tapauksessa sairaus näyttäisi edenneen todella pitkälle. Kukaan ihminen jolla on realistinen kuva seuraamuksista, ei matkustaisi huumenorkare taskussa, sellaisissa maissa mistä siitä lähtee saman tien lusimaan vuosiksi. Puhun sairaudesta, koska Sillanpää ei pysty enää konroloimaan päihteiden käyttöään millään tasolla. Hän tarvitsee apua.

 

Kun minulle esitettiin Minnesota-mallinen hoitomuotuo, laskin nopeasti päässäni aikoinaan, että kuinka paljon ostan viikottaisia terapiatunteja hoitomaksulla. Olisin samalla rahalla voinut käydä vajaa pari vuotta terapiassa. Perimmäinen syy miksi ajattelin näin, oli se, että silloin minun ei olisi tarvinnut luopua kuningas alkoholista. Yksikään alkoholisti ei nimittäin halua luopua pullostaan, känneistään, övereistään tai örväilyistään. Hän ei ymmärrä, että pahan olon aiheuttaja on alkoholi, vaan syyt on kaikessa muussa. Ja ainoa tapa päästä kemiallisesta riippuvuudesta irti, on että altistus loppuu kokonaan. Läheiset ovat kuulleet jo kaikki verukkeet ja selitykset juomiselle.


Lähestulkoon aina on jokin ulkoinen tekijä jonka avustuksella, tai aloitteesta, alkoholisti tulee hoitokeskukseen. Omalla kohdallani vaimo ajoi minut paikalle. Oli sen verran hermostunut juomisestani että muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Tai oikeastaan oli, mutta onnistuin viimeisen lupaukseni pitämisessä kolmisen viikkoa. Vaikka erouhka oli jo ilmeinen.

Kauhistelin myös hoitomaksua aikoinaan. Sanottakoon ensin, että se on aika lailla sama kaikissa hoitolaitoksissa, vakiintunut. Hoitomaksu sisältää kuukauden täyden ylläpidon hoitolaitoksessa, intensiivistä terapiaa 8-17 joka päivä (joka toteutetaan useamman terapeutin voimin), sekä vuoden mittaisen jokaviikkoisen jatkohoidon. Tämän lisäksi, se sisältää ”ikuisen” oikeuden saada palata hoitolaitokselle jatkoviikolle, mikäli ei ota ensimmäistä ryyppyä. Se on yksi hoidon kulmakivistä: Jos ja kun alkaa ahdistamaan, tieto siitä, että on mahdollista päästä ”turvalliseen” ympäristöön, auttaa paljon. Tämä turva on erittäin tärkeä. Kaikissa muissa hoitomuodoissa potilas laitetaan täysin tyhjän päälle hoitolaitoksesta lähtiessään. Ei ole mitään seurantaa tai tukea, korkeintaan pyydetään lastensuojelun toimesta käydä antamassa näytteet viikottain. Tässä hoitomuodossa näin ei tapahdu. Täällä autetaan. 
Voisi sanoa, että Hoitolaitoksessa opitaan ymmärtämään sairaus, ja jatkohoidossa opitaan elämään raitista elämää. Kummatkin ovat täysin kriittinen osa raitistumista. 
Omalla kohdallani hoitomaksu vastasi alle puolen vuoden viinoja. Jos otetaan sovittelut ja muut kohellukset mukaan, niin poltin hoitomaksun parissa kuukaudessa päihteisiin ja niiden liitännäisiin.

Kysymys on ennemminkin siitä, miten alkoholistin saa sinne hoitoon. Istumaan siihen autoon, hyppäämään junaan jne. POIS LOJUMASTA JA HAISEMASTA NURKISTA!

Kaikkein paras hetki iskeä on krapula. Ja mieluiten joku elämää suurempi moka alla. Sen suurempi, sen parempi. Se on ainoa hetki, jolloin alkoholisti on nöyrä. Muuten me nyt vain olemme ylimielisiä kusipäitä, jotka valehtelemme aina kun avaamme suumme. Saatamme olla sitä kyllä ihan raittiinakin (tomi.huom.).
Jokainen läheinen tietää, että alkoholistin mokien määrä ja syvyys kasvavat ajan saatossa. Näin tapahtui minullekin. Mokat olivat jokaviikkoisia. ”Pari bisseä” lähikuppilassa päättyivät seuraavana iltapäivänä sammumiseen kotona. Avantoon meno päättyi pari päivää myöhemmin. Kauppaan meno, auton huoltoon vienti, ihan mikä tahansa. Minuun ei yksinkertaisesti voinut luottaa. Totta kai häpesin näitä tilanteita. Juuri silloin kannattaa iskeä kiinni kun alkoholisti häpeää.

Kerron esimerkkitilanteesta. Kun alkoholisti makaa sammuneen (ja me sammumme lähes aina kun käytämme viinaa) niin on hyvä kutsua koolle lähipiiri. Lähipiirille on jo entuudestaan kerrottu, että kun tilaisuus tulee, tehdään interventio. Lähipiiriin voi kuulua lapsia, lapsenlapsia, vanhempia, niitä joihin alkoholistin käytös vaikuttaa. Siinä sitten kun isukki/äiti/ lapsi/ eno avaa silmiään, makaa oksennuksessaan tai paskassaan, silmäkulma auki, lommo päässä, tms, rinki ympärillä toteaa tyyliin: Nyt on ”Ukki/Momma / Keijo/ Elma” sellainen tilanne, että me emme hyväksy enää tätä. Joko sinä lähdet nyt hoitoon, tai emme halua olla sinun kanssasi enää tekemisissä. Emme vaadi sinulta mitään, mutta me emme halua enää, että sairautesi vaikuttaa elämäämme. Olemme järjestäneet sinulle kyydin hoitolaitokselle, ja lääkäri tulee kirjoittamaan sinulle kuukauden sairasloman. Kellään ei ole oikeutta saada tietää sairaslomasi syytä. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä, on hypätä auton kyytiin ja lähteä matkaan. Kaikki on hoidettu puolestasi. Hoidon voit koska tahansa keskeyttää, se on täysin vapaaehtoinen. Pyydämme kuitenkin, että olisit siellä edes muutaman päivän, koska me emme jaksa tätä enää.

Kun alkoholisti saadaan hoitolaitokselle, saa hän nimittäin todella nopeasti kopin hommasta. Itse koin että se oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyin rauhoittumaan. Minun ei tarvinnut selitellä kenellekään, kaikki ymmärsivät minua. Syys siihen on, että paikalla oli vain toisia alkoholisteja. Kaikki enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa, eivät he syyttää olleet päihdehoitokeskukseen ”joutuneet”, vaikka jokainen näin kokee ensimmäisinä tunteina.
Toipuminen lähtee saman tien käyntiin, kun saa vertaistukea. Krapulan ja vieroitusoireiden poistuttua, pääsee ensimmäistä kertaa se oikea ihminen esiin. Se oikea Keijo tai Elma. Häntä ei ole useasti tavattu vuosikymmeniin, ei edes hän itse. Alkoholismi on sairaus, jossa sairastaja on maailmanmestari valehtelemaan, itselleen ja muille.


Jos sitten ei interventiot onnistu, niin silloin alkoholisti pitää jättää yksin. Kaikki muu on mahdollistamista. Tämä on usein todella vaikea paikka läheisille. On vaikea ymmärtää, että alkoholistista ”huolehtiminen”, on lähes aina mahdollistamista. Kenenkään henkeä vaarantamatta, pitää alkoholistin hoitaa oma paskapyykkinsä. Sitä ei tule kenenkään muun pestä. Hoivaamalla alkoholistia varmistetaan se, että hän pääsee hautaan ennenaikaisesti. Rakkautta tässä tilanteessa on jättää alkoholisti yksin, ja todeta, että haluan/ haluamme olla kanssasi tekemisissä vasta sitten, kun olet hoitanut sairautesi. Siihen löytyy toimiva hoito, siitä on todisteet, mutta sinulla on vastuu sairautesi hoitamisesta. Emme ole vihaisia sinulla, vaan sille, että et hoida sairauttasi.

Lopuksi: Kaikki eivät raitistu. On niitä joiden matka johtaa hautaan. Kaikkien matka johtaa joskus hautaan, mutta hoitamattomana alkoholismiin kuolee keskimäärin 48 –vuotiaana. Miehet ennemmin ja naiset myöhemmin. Narkomaanit ennemmin ja viinanjuojat myöhemmin.

Hyviä neuvoja interventioihin ja tietoa hoidosta saa soittamalla terapeuteille.

Apua löytyy sairauteen – olen kiitollinen, että saan olla mukana auttamassa ihmisiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Rohkenen olla vahavsti eri mieltä, koska olen alkoholisti, AA:ssa raitistunut (AA on täysin ilmainen) ja koska olen lukemattomia päihderiippuvaisia kaikenlaisiin hotiolaitoksiin kärrännyt, milloin kenenkin pyynnöstä.

Niinpä minulla on vahnva näyttö ja kokemus siitä, että vasta vilpitön halu raitistua voi alkoholistin raitistaa.

Mutta koska ihmiset eivät ole samanlaisia niin muillakin tavoilla jotkut voivat raitistua, jopa sillä että heidät saa heidän halustaan huolimatta vaikkapa maksulliseen hoitolaitokseen. Ei siis ole vain yhtä ainoata oikeata tapaa raitistua.

Valtaosalla onnistuneista on kuitenkin ollut vilpitön halu päästä päihteistä kokonaan eroon.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Kiitos vastauksestasi.
Oma kokemukseni on, että motivaatiota ei tarvitse olla. Pahitteeksi se ei ole tietystikkään. Hyvin harva tuntemani ihminen on ollut motivoitunut raitistumaan. Vasta olan tilansa ymmärtämisen kautta voidaan saavuttaa motivaatio. Toiset tarvitsevat siihen järeämpiä keinoja kuin toiset.
En puhu minkään hoitomuodon puolesta erikseen, vaan ainoastaan siitä minkä olen itse käynyt. Jos onnistuu raitistumaan, oli se vaikka hppimällä tasajalkaa tunnin päivässä, on se oikea keino juuri sille yksilölle.
Kerron artikkelissa siitä että, toimivaa apua on saatavilla - en vertaa millään lailla AA:n enkä muihin malleihin. Minnesotamalli (TSF) rakentuu AA:n askelten päälle.
Hyvä että olet saanut toteutettua 12:sta askeltasi ja saanut ohattua apuun. Olen itse ohjannut ihmisiä myös AA:n, NA:n, auttanut ajamaan alas ja ohjannut hoitoon. On erittäin palkitsevaa saada auttaa apua tarvitsevia.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Niin, kyllä jotkut raitistuvat ilman motivaatiotakin. Itse asiassa motivaatio taitaa olla hiukan väärä sana, ainakin minun ymmärryksessäni tässä yhteydessä; puhun mieluummin vilpittömästä halusta. Itse en usko että ilman vilpitöntä halua voi pysyvästi raitistua, mutta se on tietysti vain minun käsitykseni. Kyllä minä oman tilani tajusin hyvin pitkään, mutta eipä löytynyt vilpitöntä halua, siis minulta. Kunnes sitten löytyi.

Ei keinoilla väliä, ja uskon että olemme hyvin samaa mieltä, joten en jatka tämän pitempään jottei homma mene turhaksi saivarteluksi. Pysytään selvin päin ja jeesataan niitä jotka apua tarvitsevat!

Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #4

Varmasti raitistuminen on mahdollista huolimatta siitä minkälainen oma motivaatio alun alkaen on. Syynä raitistumiseen kun voi tottakai olla jokin muukin asia kuin oma motivaatio, joka tottakai parantaa mahdollisuuksia.

Yleisesti voitaneen olettaa, että jokin syy pitää olla, jotta "juoppo" raitistuu. Selvää lienee myös, että ei riitä, että raitistuu. Pitää myös pysyä raittiina - siinä lienee monella suurin ongelma.

* * *

Itse olen ollut ainakin jossain määrin alkoholin suurkuluttaja. Nuorena olin eräästä työstäkin poissa pari viikkoa: ryyppäsin. Töistä ensimmäisen viikon jälkeen liki joka päivä soittelivat: "kai jo huomenna tulet töihin?", ja minä tottakai aina lupasin. Onneksi olin niin pätevä, liki "korvaamaton", sain työni pitää. Koko asiasta ei edes puhuttu sen jälkeen kun olin taas töihin kyennyt palaamaan.

Olin tuossakin työpaikassa välillä töissä pikkupöhnässäkin. Sellainen tuskin nykyään tulisi missään kyseeseen, tuolloin, 90-luvulla, onnistui.

Kun suoritin ensimmäistä tutkintoani niin yhtenä hommana otin hoitaakseni pontikan keiton. Eihän sellainen opintoihin kuulunut. Tuon vaan sopivasti sai ujutettua labrahommiin ilman, että silloinen sijaisope asiaa havaitsi. Pienessä hönössä välillä olimme moni, ja muut hiljaa.

Yhä nykyäänkin aika ajoin kuppia kallistan, joskus jopa liikaa(?). Tiedän kyllä siihen syyn, tai kaksi. Seuraavan kerran pikkaisen meinaan maistella parin viikon kuluttua. Odotan toistaiseksi vielä sitä päivää joka on edessäpäin - viimeistä päivää jona viinaa juon, humalahakuisesti.

Kuka muuten on alkoholisti? Joidenkin mielestä henkilö joka ei voi edes liköörikonvehtia syödä päätymättä ryyppäämään on alkoholisti. Minä voin kyllä juoda pullon pari vaikka nelosolutta enkä silti sorru ryyppäämään, olen aina voinut. On minua varmasti moni silti alkoholistina pitänyt. Ainakin on pidetty alkoholin väärinkäyttäjänä - sen on jopa lääkäri diagnoosina joskus kirjannut.

Pyritään tuohon: "Pysytään selvin päin ja jeesataan niitä jotka apua tarvitsevat!"

Juha Hämäläinen

Hieno tarina. Olen nähnyt suvussa ja tutuissa eri kohtaloita kun on aineiden kanssa läträtty. Hyvin mielenkiintoista on kuulla täydeltä addiktilta kuinka hänellä on käyttö täysin hanskassa. Se on tragikoominen tilanne todellakin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Motivaatio raittiuteen on varmasti töppäilevillä alkoholisteilla suurempi aika ajoin kuin sellsisilla, jotka tissuttelevat kaikessa rauhassa ilman päättömyyksiä.

Alkoholisteja on siis niin erilaisia, että eri tyypeille pitäisi keksiä eri diagnosinimitys. Ja hoitoon hakeutuminenkin tapahtuu sitten eri pohjalta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset