ChristerSchoultz Minnesotamallinen päihdehoito toimii!

Teuvo Hakkaraisen, alkoholismisairauden klassiset tanssiaskeleet

Raitis alkoholisti Christer, terve. Kommentoin alla uusinta Teuvo Hakkaraisen Iltalehden haastattelua päihderiippuvaisen näkökulmasta. Uutinen myös linkkinä. Saa jakaa tietoisuuden ja ymmärtämisen lisäämiseksi.
___________

Pitkältä sairauslomalta eduskuntaan palannut Teuvo Hakkarainen: "Joka kerta kun otan, niin tulee sanomista"

CS: Hyvin tyypillinen tapa yrityksissä ja yhteisöissä hoitaa alkoholismia on, että päihderiippuvainen määrätään sairaslomalle ja lykätään purkki rauhoittavia kylkijäisiksi. Yksilö jää täysin tyhjän päälle ja se pieninkin jarru tai hidaste juomiselle poistuu. Potkut tai sairasloma on yleensä hetki jolloin alkaa päihderiippuvaisen loppuluisu. Joskus se laukaisee myös sekakäytön kierteen, huomataan miten rauhoittavat vievät pois ahdistuksen tunteen (jos primääri päihde on viina kuten suurimmalla osalla). Sairauslomalla en tiedä kenenkään raitistuneen, mutta sen tai potkujen seurauksena tunnen useita joiden tie on johtanut lopuksi hautaan. 
Siinä vaiheessa kun työnantajat laittavat "huilimaan", toivovat he jo yleensä, että päihderiippuvainen tulee kännissä töihin, jotta hänelle voidaan antaa potkut. Meillä on kyllä lainsäädännössä varhaisen puuttumisen malli, kauniita sanoja vailla kuitenkaan mitään substanssia. 
Tosin, lähes aina viimeiselle työnantajalle tuleva lasku työkyvyttömyyseläkkeestä on yllättävä. Sen summa on usein erittäin korkea. Viimeinen työnantaja maksaa nimittäin viulut, vaikka aikaa potkuista olisi kulunut vuosia! Tämän tiedostaa harva pienempi työnantaja. 5-8v ennen kuin ollaan kännissä töissä voidaan jo löytää päihderiippuvuuden syntymisen merkkejä.

Hakkarainen pakeni pikkujoulukohua Hondurasiin.

CS: Alkoholismissa puhutaan maantieteellisestä paosta. Mokia ja töppäyksiä tulee aina enenevästi sairauden edetessä. Häpeämekanismista johtuen, voi päihderiippuvainen vaihtaa maisemaa ikään kuin poistaakseen ongelman olemassaolon omasta päästään. Minä en uskaltanut mennä ulos koska kunnon tumujen jälkeen. En muistanut mitään, ja ajattelin että jokainen ihminen vainoaa ja katsoo minua kummallisesti.

Hakkarainen kertoo löytäneensä syitä juomiselleen terapiaistunnoissa.

CS: Tämä on alkoholistin leipälaji, olemme tässä maailmanmestareita. Miksi juon? Olemme pahimman luokan itsemme kusettajia. Ja usein tähän leikkiin lähtee myös terapeutit mukaan, hakemaan syitä juomiselle, koska ei ymmärretä sairautta. Oma kokemukseni oli useamman vuoden ajan hakea sääliä ja ymmärrystä psykologilta vaikeaan lapsuuteeni, ymmärrystä vaikeisiin huoltoriitoihin jne. Lapsuuteni ei ollut mitenkään erityisen traumaattinen koska äitini erosi alkoholisti-isästäni vielä ollessani hyvin nuori. Kuitenkin olen keksinyt ja kusettanut saadakseni oikeutuksen juomiselleni. Pystyin vain vaivoin olla juomatta terapiapäivää edeltävänä päivänä. Krapulassa meno sinne olisi kielinyt siitä, että minulla on päihderiippuvuus! Terapiasessioista kävelin kuitenkin lähes aina suoraan Alkoon, ostin viinapullon ja join sen. Sen verran oli taas käsitelty juomiseni syitä ja löydetty niitä, olin oikein kiihottanut itseni itsesäälin huipulle.
Juomiseni syy ja Hakkaraisen juomisen syy, on päihderiippuvuus. Omaamme päihderiippuvuusgeenit, ja olemme altistuneet päihteelle. Tämä on tehnyt meistä riippuvaisia. Minä olen ihan yhtä riippuvainen kuin Hakkarainen. Mutta koska en altistu päihteelle, joka saa aikaan neurokemiallisia asioita minussa, pystyn elämään täysin normaalia elämää joka ei erotu millään lailla massasta. Minulle ei tule mieleen käydä repimässä kenenkään hiuksia tai puristaa tuntemattomien pakaroita ilman suostumusta.

Perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja Teuvo Hakkarainen teki keskiviikkona paluun eduskuntaan kolme kuukautta kestäneen sairausloman jälkeen.

CS: Muista lehdistä on saanut lukea että tämä viinaton aika on ollut erittäin kosteaa aikaa. Pitkälle edenneessä päihdesairaudessa kyky olla päihteettä ilman apua ja vertaistukea on mahdotonta. Sairausloma on ollut mahdollistaja juomiselle. Eduskunnasta kun ei voi myöskään saada kenkää, niin käytännössä Hakkarainen on voinut dokata huoletta viisi kuukautta ilman mitään seuraamuksia.

Hakkarainen jäi sairauslomalle helmikuun alussa, mutta käytännössä Hakkarainen katosi julkisuudesta jo joulun alla, kun kävi ilmi, että Hakkarainen oli suudellut pikkujouluiltana 14. joulukuuta eduskunnan kuppilassa väkisin kokoomuksen kansanedustajaa Veera Ruohoa.
Hakkaraista syytetään Helsingin käräjäoikeudessa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Juttua käsitellään oikeudessa juhannusviikolla.
- Pyysin sitä heti anteeksi, sovittiin se, mutta hän halusi siitä tämmöisen ja sai hyvän julkisuuden, Hakkarainen sanoo.

CS: Tämä on hyvin tyypillistä päihderiippuvaisella. Seuraamukset pitäisi pystyä kuittaamaan anteeksipyynnöllä tai vähättelyllä. Kansanedustaja Ruoho tekee täysin oikein siinä, että asettaa itselleen rajat. Ihmiset voivat vain vaikuttaa itseensä, tällä tavoin vastuu päihteenkäytöstä siirretään päihteen käyttäjälle. Hän ei sairaudelleen voi mitään, en minäkään valinnut geenejäni, mutta sairauden hoitamisen vastuu on minulla itselläni, ei kenelläkään muulla. Se on sitä myös Hakakraisella.

Hakkarainen kertoo ottavansa vastaan sen, mikä eteen tulee.
- Ei historiassa kannata elää, kansalaissotakin on käyty. Tuli mitä tuli ja kärsitään sitten, Hakkarainen kommentoi tulevaa oikeuskäsittelyä.

CS: Valitettava tosiasia on, että mikäli mitään ei tapahdu, niin näitä ikäviä tapahtumia tulee lisää. Kansanedustajan seksuaalinen häiriköinti on vain yksi moka muiden tulevien mokien joukossa.

Hakkarainen sanoi Iltalehdelle jo keskiviikkona, että hän aikoo olla ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa.
- Täytyyhän täällä olla yksi tällainenkin ihminen, Hakkarainen perusteli.

CS: Päihderiippuvaisen täysi kyvyttömyys tajuta omaa tilaansa. Sairaus muokkaa minäkuvaa todella vahvasti. Minulla, raittiilla päihderiippuvaisella, on erittäin helppo päästä Hakkaraisen ajatusmaailmaan sisään. Tunsin itseni ylivoimaiseksi, minulla oli hallinta juomisestani, en mokaillut, ja jos mokailin oli se aina vähän liioiteltua muiden toimesta, ja kuinka kaikki vain halusivat ymmärtää minut väärin. Ainoat ymmärtäjäni löytyivät lopuksi baareista. Siis niistä joissa juodaan viinaa aamuyhdeksästä. Esplanadin ympärillä olevat paikat olivat vain hienostelijoille, niissä kävijoiden minäkuva oli vääristynyt, ajattelin. Minä kävin sellaisissa missä ihmisillä on terve minäkuva.

"Ruokaviinit olen ottanut"
Hakkarainen kertoo kasvaneensa jo 1970- ja 80-luvulla sellaiseen kulttuuriin, että kun juodaan, niin juodaan kunnolla - ja nimenomaan väkeviä. Hakkarainen myöntää, että alkoholi ei sovi hänelle, eikä varsinkaan väkevä viina.

CS: Alkoholimielessä kasvoin sellaisessa ympäristössä 80- ja 90 -luvuilla, jossa oli soveliasta vetää perseet. Sammua. Örveltää. Mokata. Ryynätä. Tai näin ainakin ajattelin itse. Päihderiippuvuus ohjasi jo hyvin nuorella iällä ajatusmaailmaani siitä, mikä on cool. Ensimmäiset sammumiset yläasteella, lukiossa opettajan huomautus siitä, että voisin tulla vähän parempikuntoisena kouluun. Se kaikki kuului mielestäni päihteisiin, ollaan nyt vähän kännissä, se oli ihan normaalia. Siitä oli todella pitkä matka itselläni siihen, että päihde vuosi(kymmeniä) alkoi ohjaamaan elämääni, ja menetin täysin kontrollin käytöstäni. Mutta ajatusmaailmani oli hyvin nuoresta iästä hyvin päihdemyönteinen. Se palkitsi minuna liikaa.
Ei myöskään ole merkityksellistä mitä päihdettä käytän. Väkevästä viinasta tulee nopeammin känniin kuin laimeasta, toleranssin taas kasvaessa sairauden etenemisen funktiona. Tämän takia siirrytään yleensä vahvempiin juomiin, koska laimeista ei yksinkertaisesti tule känniin. Kaltaiselleni raittiille alkoholistille, tulkitsee selityksenä sen kun joku puhuu siitä, että millainen viina ei hänelle sovi (jos ei ole jotain ruoka-aine allergioita). Se on merkki siitä että kielto on päällä ja päihde ohjaa jo elämää. Ihmiselle jolla ei ole ongelmaa lienee ihan sama juoko hän snapsin tai oluen. Päihderiippuvaiselle tässä on huikea ero. Oluella kun ei tahdo päästä känniin. Toisen päivän kännin ylläpitäjänä olut on parempi, muuten keikahtaa yli liian nopeasti.

- Joka kerta kun otan, niin tulee sanomista.

CS: Näin meilläkin. Tilanne oli parisuhteessa sellainen että ei tarvinnut kuin mainita että käyn avannossa uimassa, röökit on loppu, tai että unohdin kännykän autoon, niin tuli jo vaimoltani vahva reaktio. Ahdasmielinen nalkuttaja. Tai sitten hän vain tiesi mihin se kerta toisensa jälkeen johtaa…

Hakkarainen mainitsee etsineensä syitä juomiselleen terapiaistunnoissa. Vastauksia on löytynyt, mutta Hakkarainen ei halua sanoa enempää.
- Se on minun ja hänen (terapeutin) välinen asia. Perussyitä on käyty läpi, että mikä johtaa tuollaiseen. Tämä on kansallinen ongelma ja siihen on hyvä perehtyä, vaikka ei käyttäisi alkoholiakaan.

CS: Jos terapeutilla on ymmärrys, niin hän osaa kertoa että juomisen ainoa syy on se, että Hakkarainen on päihderiippuvainen. Sitä hän on siksi, että hän on altistunut päihteelle, ja hänellä on genetiikka kohdallaan. Mitkään ulkoiset seikat eivät ole juomisen syy. Sen sijaan juominen on saattanut joskus tuoda tilapäistä helpotusta johonkin yksittäiseen ahdistavaan asiaan. Sairauden edetessä ahdistuneisuus on sittemmin vakiotila, ja päihderiippuvaisen ainoa keino päästä siitä pois, on käyttää päihdettä. Päihde on depressiivi, joka vie syvemmälle ahdistukseen. El Classico on kommentti jonka kuulen usein psykologeilta: Masentunut, ja siitä johtuva juominen. Se menee just päinvastoin. Juominen, josta johtuva masennus.

Pistitkö korkin kokonaan kiinni pikkujouluillan jälkeen?
- Ruokaviinit olen ottanut kyllä.

CS: Tällä kuitataan se että on lehdistö on bongannut ympäri valtakuntaa dokaamassa. Juomista ei kyetä enää salailemaan. Ruokaviini on vocabularis alcoloicuksessa vähän sama kuin maailman paras sana, muutama. Christer, oletko juonut? Muutaman. Muutaman litran, muutaman päivän, muutaman promillen edestä. Alkoholisti ei juo yhtä tai kahta annosta, hän ei yksinkertaisesti kykene siihen. Hän haluaisi sitä kovasti. Minäkin joisin tänä päivänä mielelläni lasillisen hyvää viiniä ruoan yhteydessä ja konjakin jälkkäriksi. Mutta en ole siihen kyennyt enää pitkään aikaan, ja hyväksyn sen. Se ei ole enää osa elämääni ainakaan tänään. Eikä se onneksi ohjaakkaan sitä. En kiellä sitä iloa kuitenkaan millään muotoa muilta, hoidan vain itseäni. Ja siitä olen ainoa vastuullinen.

Aiotko pitää sen siinä?
- En mene vannomaan mitään.

CS: Minäkään, oltuani jo vuosia raitis, sanon ihan saman. En minä kenellekään lupaa että olen loppuelämäni raitis. Mistä ihmeestä minä sellaisesta tietäisin. Voin vain vaikuttaa tähän päivään. Hoitamalla itseäni tiedän että ainakin tänään olen raitis.
"Puhelin soi koko ajan"
Hakkarainen kertoo paenneensa pikkujoulukohua Väli-Amerikassa sijaitsevaan Hondurasiin, jossa hän vietti kuukauden päivät.
- Puhelin soi koko ajan, kun yksi puhelu oli päällä niin viisi tuli perään, en pystynyt edes vastaamaan.
Hakkarainen asuu Viitasaarella sahan vieressä. Hakkarainen ei voinut olla käymättä sahalla, vaikka olikin sairauslomalla.
- Se oli mielen virkistystä, puuhastelua.
Kuinka syvällä kävit henkisesti kevään aikana?
- Se on niin, että rehellisyys on parasta, ei peitä sitä itseltä eikä muilta, käsittelee sen, että nyt tuli tehtyä tällainen juttu, pyydän anteeksi. Yritän olla niin, että se ei toistu.

CS: Päihderiippuvuuden hoidossa lähdetään ihan ensimmäisenä siitä, että myönnetään voimattomuus korkeamman voiman (viinan) edessä. Nöyryys on ihan peruslähtökohta raittiina pysymiselle.

Yhden positiivisen asian Hakkarainen pikkujoulukohusta löytää.
- Vaikka juttu oli rankka, niin kissa tuli nostettua pöydälle. Tiedät eduskunnan pikkujoulut - ei missään muualla ole tuollaista käytäntöä.
Silloinen eduskunnan puhemies Maria Lohela ilmoitti välittömästi ahdistelutapauksen tultua julkisuuteen, että pikkujoulujen lopettamista eduskunnan tiloissa on harkittava.
Lohelaa tehtävässä seurannut Paula Risikko linjasi, että eduskuntaryhmät eivät voi enää pitää pikkujoulujaan, kun eduskunnan suuressa salissa on istunto käynnissä.

CS: Toivon että Hakkarainen saa asianmukaista apua. Alkoholismi on sairaus joka hoitamattomana johtaa aina ennenaikaiseen kuolemaan. Päihderiippuvaisena voin nähdä hänen lävitseen, että sisällä asuu herkkä, tunteellinen ja empaattinen ihminen, kuten suurin osa päihderiippuvaisista on. Päihde tekee kuitenkin käyttäjänsä hyvin narsistiseksi. Päihde nousee tarvehierarkiasssa korkealle, lopuksi se on heti seuraavana hengittämisen jälkeen.
Tästä todella vittumaisesta sairaudesta voi toipua. Olen itse siitä elävä esimerkki. Vastuu täytyy kuitenkin siirtää riippuvaiselle itselleen.

 

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805042200921526_pi.shtml

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Hallintoalamainen ei saa sairauspäivärahaa eikä palkkaa, jos sairausloman syynä on alkoholismi. Saakohan H. palkkaa koko ajan?

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Kansanedustaja ei saa palkkaa koska kyseessä ei ole työsuhde. Hän saa palkkiota. Eli vaikka kansanedustja ei olisi eduskunnassa pöivääkään, saa hän palkkionsa. Kansa on valinnut hönet edustamaan.

Ruotsissa saa hoidossa sairasajan palkkaa. Minnesotahoitoon kuuluu ns. läheisviikko, johon osallistuvat läheiset. Ruotsisss he saavat viikon palkan ja sairasloman. Siellä ymmärrys sairaudesta on töysin eri tasolla kuin meillä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Erästä addiktia läheltä seuranneena.

Asiaan liittyy vielä se, miten läheiset ja työkaverit tms. suhtautuvat. Meillä on luonnollinen tarve ajatella ja toivoa läheiselle parasta. Uskoa siihen, että hänen lupauksensa tapojensa parantamisesta ovat tosia.

Omallakin kohdalla asia meni siihen pisteeseen, että jouduin ottamaan aika tylyt otteet. Kun hän tuli jouluaterialle juovuksissa, vaikka oli toivottu selvinpäin oloa, niin hän kuittasi: "Kai sitä nyt saa vähän ottaa". Minä heitin takin niskaan ja menin ABC:lle kahville, jouluaattona. Palaisin sitten vasta kun hän on poistunut. Ehkä siitä meni jotain perille, vaikka seuraavana päivänä olikin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Juuri näin, emptia muodostuu helposti mahdollistamiseksi kun kyse on päihdesairaus. Toiseen ei voi vaikuttaa, vain itseensä. Ja juuri itselleen rajojen asettaminen saa usein pöihderiippuvaisessa reagointia: Vastuu sairaudesta siirretään hänelle mahdollistamisen sijaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset