ChristerSchoultz Selvästi läpi eduskuntaan!

Kuivahumala - kännikäytöstä vaikkei viina haise

Kuivahumala

Kuultuani ensimmäisen kerran termin kuivahumala, tunnistin siitä itseni heti. Kuivahumala koskettaa jokaista alkoholistia, ja jokaista päihdeperhettä. Useimmiten kun tätä termiä vähän avataan alkoholistien läheisille, saa perhe suuremman ymmärryksen päihdesairaudesta.
Termillä kuivahumala tarkoitetaan tilaa, jossa päihderiippuvaisen käytös on ikään kuin päihtynyttä, vaikka viina ei hengityksessä haise. Kuiva ja humalainen. Käytös voi olla hyökkäävää, impulsiivista, ailahtelevaa, päihderiippuvainen saattaa haukkua ja syytellä muita asioista, jotka ovat aivan ilmeisesti oman toiminnan seurausta. Päihderiippuvainen on kireä kuin viulun kieli. Hän alitajuntaisesti syyttää juomattomuudestaan muita.
Tämä käytös on merkki pian alkavasta juomisesta, juomattoman kauden päätteeksi. Toki tunnen tapauksia jota ovat ”kuivistelleet” todella pitkiä aikojakin, välillä vuosia, ehkä sana raivoraitis tulee juuri tästä. Pinna on yksinkertaisesti kireällä ja vanne kiristää päätä. Onneksi minulla ei, koska olen raitis.

Kuivahumalan mekanismi syntyy juomattomuuden kautta. Tässä yhteydessä haluan jo todeta, että raitis ei ole synonyymi juomattomuuden kanssa, ne ovat täysin eri asioita. Juomaton ihminen ei ole raitis. Kuivahumalainen on taas juomaton, ja hän on sitä AINA jotain muuta varten. Hänen riippuvuutensa on edennyt sille tasolle, ettei käyttö ole enää hallinnassa, ja tästä syystä hän on juomaton osoittaakseen hallinta. Takana on todennäköisesti joku katastrofi tai vähimmillään moka, jonka hän aktiivisesti yrittää peitota olemalla juomaton. Se ikään kuin nollaa tilanteen päihderiippuvaisen päässä.

Juomattoman jakson alkumetreillä voi moni asia tuntua perheessä palautuneen normaaliksi, lähtöruutuun. Tässä läheiset astuvat alkoholismin yleisimpään ansaan: He luulevat että ollaan palattu nollapisteeseen, alkoholisti on ”parantunut”. Nyt kaikki on vihdoin hyvin. Sairauden luonteesta johtuen, näin ei kuitenkaan ole. Alkoholismi etenee ennustettavasti ja se on krooninen, eli parantumaton. Kun taas alkoholisti seuraavan kerran tarttuu pulloon, jatkaa hän siitä, mihin jäi edellisellä kerralla. Näitä lupauksia ja soutaa-huopaa episodeja saadaan todistaa alkoholistiperheissä parhaillaan vuosikymmenten ajan. Tämä edes-takas liike on taas yksi läheisten sairastumisen alkulähteistä. Luullaan ja halutaan uskoa parannukseen, ja taas kerran petytään. Silloin ei ole ymmärrystä sairaudesta päihderiippuvuus. Jos alkoholisti pystyisi kontrolloimaan juomistaan, hän tekisi sen.
Paluu normaaliin on mahdollista vain ja ainoastaan raitistumisen kautta, ja läheiset ihan oikeutetusti uskovat, että tällä kertaa Jeppe raitistui. Kunnes Jeppe taas alkoi juomaan. Juomisen syy on tietysti muissa.

Minulla on ollut lukuisia juomattomia aikakausia elämäni aikana. Olen ollut kova urheilemaan, tehnyt työuraa, lapsia, opiskellut, matkustellut paljon. Näitä hetkiä ei väritä viinahuurteinen elämä. Paitsi aina silloin kun se oli mahdollista. Minulla oli silloin vielä jonkinnäköinen hallinta päihteiden käytöstä. Juomattomilla jaksoilla annoin kuvan siitä, että nyt on kaikki taas hyvin, ja että hallinta päihteiden käyttöön on palautunut. Muistan tehneeni ensimmäisen kirjallisen raitistumislupaukseni jo 20 vuotta sitten, taisi olla jonkun mokan päätteeksi. Ihan normaaleilla saunakaljojen juonnilla ei sellaista lupausta tarvitse välttämättä morsiamelleen antaa. Tämän raitistumislupauksen jälkeen olen ollut vielä kolmesti naimisissa ennen kuin minut on saatu päihdehoitoon…

Juomattomilla jaksoilla saatoin olla erittäin poissaoleva ja ärtynyt. Viime viikonloppuna mökillä ollessani, teini-ikäinen poikani kertoi, ettei hän koskaan juovana aikanani halunnut kysyä minulta kuivahumalaisina hetkinä yhtään mitään. Hän tiesi etten kuuntele, korkeintaan kuulen, ja jos hän jotain pyytää, olisin ollut vähintäänkin ärsyyntynyt. Olin kyseenalaistanut tehokkaasti hänen tarpeensa, ja olin muutenkin poissaoleva. Alle 10 -vuotias on siis alkanut välttelemään kommunikointia isän kanssa, alkanut omaksua itselleen toimintamalleja jo nuorella iällä. Hän kertoi myös, ettei koskaan halunnut tuoda ketään kotiin meille, ja pysytteli mahdollisimman paljon poissa kotona, koska siellä oli ahdistavaa ja hän häpesi. Itse pidin itseäni sankari-isänä joka on kaikissa pojan harrastuksissa vahvasti läsnä. Olin tietysti sitä, mutta kotiin hän ei kehdanut kavereita tuoda. Leikkini pienempien lasten kanssa taas saattoivat olla sellaisia, että makaan sohvalla ja liikuttelen leikkiautoa poissaolevasti jossain leikkiparkkihallissa. Motivaationi ja läsnäoloni oli lähes negatiivinen, en vain jaksanut innostua. Vaimoni kyseli välillä että olenko masentunut. Jokainen alkoholisti on. Ja totta kai pienikin lapsi aistii sen, jos ei ole läsnä. Isiä ei todellakaan kiinnostanut. Iltasadun luku oli ehkä yksi ahdistavimmista hetkistä itselleni: Pitääkö perkele lukea niin paljon, koska sitten kun satu loppuu, voin livahtaa viemään roskat. Tai avantoon. Tai mennä kauppaan. Eli ryyppäämään. Lasten kasvaessa ei voinut edes huijata ja hypätä sivujen yli huomaamatta – juominen viivästyi, ja se hermostutti. Olin kuivahumalainen, koska lapset olivat tulleet minun ja pullon väliin.

Vaimoni kohdalla kuivahumala taas esiintyi todellisena ärsyyntymisenä. Hän oli juomattomuuteni syy, eli hän sai myös ottaa vastaan likapyykin joka juomattomuudestani aiheutui. Kuvaavaa oli meillä, kuten lähestulkoon kaikissa perheissä, jossa päihderiippuvuus on edennyt pidemmälle, että puoliso tai lapset tietävät jo pari päivää etukäteen koska seuraava retkahdus tapahtuu. Niinä kertoina kun mieleni oli taas alkanut suunnittelemaan juomista, ja puolisoni erehtyi tulemaan pullon ja juopon väliin jollain typerällä, idioottimaisella ja harkitsemattomalla ehdotuksella, tiesi hän tavastani toimia, että kohta lähtee äijä ryyppäämään. Joskus hän jopa kysyi minulta että tekeeko Christer viinaa mieli, kun olin kuivistellut useamman päivän, ja silloin minä tietysti räjähdin. Vittu tekeekö viinaa mieli. EI TEHNYT MUTTA NYT TEKEE KUN ET MUUTA TEE KUN ARVOSTELET, NALKUTAT JA KYSEENALAISTAT ETTÄ PYSTYNKÖ OLEMAAN JUOMATTA! KUSIPÄÄ!
Naks ja vintille hakemaan viinapullo jonka olin sinne jemmannut pari päivää aikaisemmin…

Olen erittäin kiitollinen siitä, että raitistuttuani oikean ja toimivan hoitomuodon avulla, uskaltaa vanhin lapseni olla nykyään täysin itsensä. Juomiseni kosketti nimittäin eniten häntä. Hän puhuu avoimesti asioistaan, vitsailee, naljailee, kuuntelee. Hän uskaltaa olla oma itsensä. Pelleilevä teini, joka kyseenalaistaa dinosauruksien aikakaudelta olevan isä-jäänteen, vitsailee, on avoin ja rehellinen. Olemme puhuneet paljon malleista jotka hän omaksui vanhimpana lapsena juovana aikanani (sankarilapsi joka hakee huomiota yrittämällä ja puurtamalla), ja miten niistä ollaan avoimuudella harjoiteltu eroon. Ei ole pakko pärjätä tai näyttää mitään saadakseen huomiota. Nykyään se, että uskonnosta tai kotitaloudesta ei tule huippuarvosanoja ei aiheuta enää ahdistusta tai kyyneleitä. Faijalla ne oli kuitenkin huonommat ;)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kiitos kirjoituksestasi. Vaati varmasti paljon, että kykenit myöntämään asian julkisesti. Toivotan hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Hei Sari,
ei oikeastaan vaatinut, en häpeä vahvasti perinnöllistä sairautta, en minä geeneilleni mitään voi. Ja altistusta on 70 -luvulla syntynyt saanut ihan tarpeeksi, joka on sairauteni laukaissut. Kiitollinen olen siitä että voin auttaa muita, ja että on suotu jonkinlaisen kirjoittajan ja puheen lahjat. Alkoholismi on sairaus josta voi toipua, tapahtuu ns remissio. Meitä on tuhansia ja tuhansia. En todellakaan ole yksi tämän kanssa :)
Kiitos toivotuksista <3

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... vahvasti perinnöllistä sairautta, en minä geeneilleni mitään voi."

- Onko kysymys alttiudesta alkoholiriippuvuuteen vai alttiudesta riippuvuuksiin yleensä? Tuli mieleeni, että silloin tällöin alkoholisti kykenee irtautumaan päihteistä, mutta hänestä sukeutuu esimerkiksi työhullu.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz Vastaus kommenttiin #9

Erinomainen kysymys. Ensinäkin riippuvuuksiahan tutkitaan valtavasti, ja on löydetty toistakymmentä perinnöllistä geeniä jotka aiheuttavat riippuvuuksia. En ole lekuri, joten en pysty kuin puhumaan itsestäni. Koen että kyseessä on palkitsemisjärjestelmän häiriintyminen, eli dopamiinia eriytyy poikkeuksellisen paljon eri asioista. Olen itse käytännössä hyvin addiktiivinen, kohtuuton kaikessa. Paitsi peliriippuvuutta minulla ei ole jostain kumman syystä, se ei vain anna "säväreitä".

On hyvin tyypillistä että kaikessa kohtuuton oleva päihderiippuvainen on ollut myös työnarkomaani, erittäin viriili, kuntoilessaan vetää ihan piipuun itseensä, kaikki mitä hän tekee vaatii överit. Raitistumisessa on kyse aika kokonaisvaltaisessta prosessista, missä ihminen oppii kuuntelemaan itseään, ja olemaan ennen kaikkea itselleen rehellinen. Kun ei enää tarvitse näyttää muille raivon lailla, oppii rakastamaan elämän kaikkia asioita jne, on paljon ehyempi ja kokonaisvaltaisempi - kiitollinen monista asioista. Muistaa kohtuuden ja tyyneyden, hoitaa itseään.

Jos esimerkiksi päihde korvataan jollain, tyypillinen on urheilu, niin päihderiippuvainen vaikka menettäessään jalkansa alkaa ryyppäämään, koska syy hänen juomattomuudelleen on urheilu. Tai oikeastaan ihan mikä vaan, koska syy meillä on aina juomiselle, kun ainoa syy on se, ettemme enää hallitse juomistamme.

Eli pitää ymmärtää että raitistutaan vain ja ainoastaan itseään varten, se on ainoa tie päästä raittiuteen.

Kykenen oikein hyvin tekemään nykyään ajoittain hyvinkin vaativasti työtä, enkä koe että se millään tavalla uhkaa raittiuttani. Jos alkaa menemään överiksi, niin menen mökille tms nukkumaan ja lepäämään. Kuuntelen itseäni.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kuvaava kertomus siten kuin läheiset sen kokevat. Olet pystynyt hyvin sen sisäistämään, vaikka et itse se läheinen ole ollutkaan.

Mutta teki mieli kysyä, että kun niitä kuivajaksoja on saattanut olla useita vuosiakin, niin mikä oleellinen ero tässä raittiudessasi on psykofysiologisesti? Meinaan, mikä takaa, ettet jossain vaiheessa taas "pimahtaisi" juomaan? Mikä antaa sen varmuuden niin sinulle kuin läheisillesikin, että asiat ovat nyt lopullisesti muuttuneet?

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Hei Juha,

olen myös alkoholistin lapsi, ja pystyn erinomaisesti menemään siihen lapsen asemaan, miten lapsi kärsii alkoholistivanhemmastaan. Nämä ovat usein monisukupolvellisia ja kipeitä asioita. Olen todella kiitollinen että olen pystynyt katkaisemaan pitkän sukupolvet ylittävän alkoholismin kierteen, ainakin tänään.

Minulla on sairaus jota pitää hoitaa, se tapahtuu esim ryhmissä käynneillä, ylipäätään puhumalla ja muistuttamalla itseään siitä, että olen voimaton sairauteni edessä. Sanotaan ettei raitis retkahda. Pystyn vain vaikuttamaan ensimmäiseen ryyppyyni, ja koska tiedän sen seuraamukset, en sitä ota. Mutta kenellekkään en anna lupauksia siitä, että olen raitis lopun elämääni. En minä sellaista tiedä. Tiedän kuitenkin seuraamukset mikäli retkahdan, ja juomiseni jatkuisi. Sen tiedän myös, etten voi juoda vain muutamaa, paria jne, koska minun sairauteni on edennyt niin pitkälle, että juon aina kaiken. Kaiken.
Perheeni tietää myös seuraamukset (ja sen että minä ymmärrän ne). Perhe ei toivu ellei he kykene hyväksymään, että he eivät voi vaikuttaa millään lailla, eikä heidän tarvitsekaan, sairauteni hoitoon. Olen vastuussa sen hoitamisessa.

Annan esimerkin: Nyt toukokuussa kun oli hemmetin kivat helteet niin sanoin vaimolleni, että kylläpä olisi kiva istua terassilla ja juoda pari siideriä. Hän ei reagoinut millään tavalla, vaan ymmärtää, että on hyvä asia että minä avaan suuni ja puhun. En olisi raitis jos mieleni aloittaisi haaveilemisen siiderin juomisesta terassilla. Vaimoni ja minä tiedämme varsin hyvin mitä tapahtuisi jos menisin juomaan siideriä. Minä ymmärrän todella hyvin sairauteni, ja tiedän, että ne pari ihannoitavaa siideriä ei kohdallani ole realistisia, vaan juon aina kaiken.

Kysymyksesi on hyvin tyypillinen läheisten alkoholistien toimesta. Ei ole mitään takeita, mutta vastuu sairaudesta on minulla. Ja ainakaan tänään (vaikka on taas helleppäivä) en koskisi siideriin, ei minua kiinnosta mennä takaisin siihen helvettiin mistä olen noussut. Minulla on valtava työkalupakki täynnä hyviä välineitä joilla voin hoitaa päihdesairauttani. Sen lisäksi autan todella paljon muita nousemaan sieltä suosta. Se on erittäin palkitsevaa <3

Käyttäjän hanante kuva
Hannu Kärkkäinen

Kävit sitten minnesotahoidon. Teksti on helppoa diagnisoida. Minnesotahoito myy tuon saman levyn kaikille hoidon käyneistä.
Tärkein on silti että olet raitistunut, nyt kannattaa se saavutus säilyttää..

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Jos sinulla on tarve diagnosoida ihmisiä niin ole hyvä vain, itse en koe tarvetta sellaiseen. Eikä minua oikeastaan kiinnosta millä muotoa ihmiset raitistuu, vaan kerron siitä, että alkoholismi on sairaus josta voi topua. Minä kerron aina vain oman tarinani, jota olen tehnyt jo aika pitkään ja esiintynyt siitä paljon julkisuudessa. Siitä olen saanut kymmeniätuhansia kiitoksen osoituksia, se olkoon mittari toimiiko omasta kokemuskesta kertominen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Vielä kun kerrot millä keinolla ( AA, Minnesota jne) sait lopulta viinapirun selätetyksi niin joku meistä lukijoista voi rehellisen avoimen tarinasi tukemana pystyä samaan kuin sinä.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Olen käynyt toipumiseen tähtäävän hoidon, jota kutsutaan Minnesotahoidoksi suomessa. Maailmalla sille on eri nimityksiä, mutta yhtenäistä näille on, että siinä ymmärretään että päihderiippuvuus ja suurkulutus ovat eri asioita, ja tähdätään vain raittiuteen.
Suomessa, kuten kaikkialla maailmassa, kerrotaan päihderiippuvuuden olevan sairaus, jossa päihteen hallinnan on menettänyt. Silloin on vähän ironista puhua siitä, että juoko 24 annosta viikossa, siinä on jo terminologisesti käsittämätön ristiriita. Suomi eroaa koko muusta tuntemastani maailmasta (teen yhteistyötä ulkomaalaisten tahojen kanssa päihdeasioiden tiimopilta) sekoittaen suurkulutuksen (jolla on kansanterveydellinen vaikutus) ja päihderiippuvuuden. Ikäänkuin pähkinäallergikolle asetettaisiin tavoitteeksi syödä alle 24 pähkinää viikossa ja 7 pähkinää kerralla.
Minnesotahoito on se hoitomuoto mitä koko tunnettu läntinen maailma käyttää. Siinä ymmärretään että kun on sairastunut päihderiippuvuuteen, ei hallitse enää päihteen käyttöä, ja siksi ainoa vaihtoehto on jättää päihde pois.
Toivottavasti onnistuin hieman valaisemaan asiaa.
Istun Kantamo nimisen Suomen suurimman Minnesotahoitokeskuksen hallituksessa, ja siksi pystyn tarkastelemaan asiaa vähän laajemmiin :)

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

Tunnistan isäni kuvauksesta. Hänellä rännit saattoivat kesrää toista kuukautta. Itse otan silloin tällöin päivän mutta tuntuu että juuri sinä sovittuna päivänä emäntä koittaa venyttää sitä perjantain kotiutumista kaupasta tms. Ihan vaan kiusallaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Itselläni on jonkinlainen sisäänrakennettu stoppi niin yhden illan meiningissä kuin pitempiaikaisessakin alkoholinkäytössä. Kaikki alkoholin käyttöni tapahtuu nautiskellen eikä siihen ole koskaan liittynyt mitään negatiivista itselleni eikä muille.

Mutta "terveysapostolien" standardien mukaan voisin silti olla "riskirajalla", mitä en itse tunnista. Tuolla riskirajalla nimittäin olisi silloin suurin osa viinikulttuurimaiden aikuisista miehistä. Luulinkin nuorena olevani jonkinlainen poikkeava yksilö, kunnes vietin pitempiä aikoja Italiassa ja huomasin, että minunlaisianihan ne kaikki muutkin olivat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset