ChristerSchoultz Selvästi läpi eduskuntaan!

Valtio ja instentivointimallit – onko järkeä vai ei?

En ole ammattilainen suurten rakennusprojektien toteuttamisessa, mutta ymmärrän aika hyvin numeroiden päälle. Olen ollut luotsaamassa jopa yhtä yritystä Suomen menestykseikkäimmäksi reilu kymmenen vuotta sitten (FIM alternative Investments Oy/Taloussanomat/2007). Yksi menestyksen avain oli kannustinmallit jotka yrityksessä oli. Niillä on valtava vaikutus yrityksien tai projektien menestykseen.

Elän lehtitietojen varassa kuten suurin osa meistä, ja se mitä saan lukea, herätti taas ajatuksia. Tämänkertaisen kirjotukseni kohteena on Raidejokeri, jonka kustannusnoususta sain lukea lehdistä. Kustannusnousu on 92 miljoonaa euroa, uusi kustannusarvio on 367 miljoonaa. Aikaisempi arvio oli 275 miljoonaa. Nousua on valtuuston hyväksymästä arviosta 33%. Oleme taas siellä Turkin ja Venezuelan inflaatiolukemissa. Siis kahdessa vuodessa 33%! Miten tämä voi mennä näin pieleen? Minäpä kerron, vastaus on insentivointimallissa, eli kannustimissa.

Suomessa on paljon hehkutettua Allianssimallia, jossa riskit ja hyödyt kantaa urakoitsija ja veronmaksajat yhdessä (eikä pelkästään veronmaksaja). No mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?

Allianssimallissa, jos hankkeen hyväksytyt kustannukset nousevat, kantaa urakoitsija tästä riskistä osan. Mutta jos hankkeen hinta onkin matalampi kuin arvioitu, niin maksetaan tästä bonus urakoitsijalle.

Mitä sitten on tapahtunut. Urakoitsija on tarjouksen jälkeen tarkentanut kustannusarviotaan 33% ylöspäin. Se on siis uusi ”benchmark” projekti hinnalle. Kaikki sen alle menevä on bonusta.

Käytännössä siis urakoitsijan kannattaa hilata hinta ihan taivaaseen eli korjata kustannusarviota lähempänä hankkeen toteuttamista. Silloin urakoitsijalla ei ole riskiä kustannuksen noususta, tai se on maksimissaan marginaalinen. Sen sijaan, koska tässä uudessa tilanteessa urakoitsijalla on vahva insentivointi toteuttaa projekti tehokkaammin eli halvemmalla (lähempänä siis sitä oikeaa alkuperäistä hintaa, jolla tarjous on alun perin tehty), saa hän peräti bounusta siitä.

Lukemani perusteella tässä sosialisoidaan riskit, ja hyödyn kantaa projektin toteuttaja.

Insentivointimalli on siis huono.

Minulle on päivänselvää, että jos joku tekee jostain tarjouksen, voidaan siihen maksimissaan lisätä inflaatiokorjaus, muuten urakoitsija kantaa riskin. Jos minä tilaan kokonaisurakan, esimerkiksi remontin, ja urakoitsijalla riistäytyy kustannukset käsistä, ei se ole minun ongelmani. Olemme sopineet, että maksan jonkun summan, jotain toteutusta vastaan. Rahaa ei heru myöskään, ennen kuin homma on toteutettu.

Nämä infrastruktuurihankkeet Suomessa joihin liittyy rata tai tunneli, on kuvaava esimerkki täysin holtittomasta suhtautumisesta veronmaksajilta kerättyyn rahaan.

Näihin on olemassa vaikka kuinka paljon osaamista yhteiskunnassa. Kannattaa maksaa pari miljoonaa huipputoteuttajille, jotta säästyisimme näiltä jatkuvilta fiaskouutisilta.

Seuraava uutinen lienee se, että Raidejokerin toteuttajalle maksetaan kymmenien miljoonien bonus, koska hanke toteutettiin alle arvioidun kustannuksen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

mm. Bengt Flyvbjerg kollegoineen on tutkinut perusteellisesti erityisesti liikenneinfraan tehtävien investointien kustannusylityksiä ja niiden syitä.

Yksi syy on toki ihan puhdas taitamattomuus kustannusarvioiden tekemisessä.

Muut syyt ovat enemmän päätöksentekijöiden psykologiaan liittyviä. Osalla on monumenttikompleksi, osa haluaa vähätellä kustannuksia investoinnin hyödyllisyyden korostamiseksi. Molempien seurauksena kustannukset arviointivaiheessa tietoisesti aliarvioidaan, koska se on ainoa keino saada investointi hyväksytettyä.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Kiitos namedroppaamisesta, lueskelen tutkijan tekeleitä :)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Onko näissä niin, että jos tarjouspyynnössä asetetaan tiukemmat raamit hinnalle, ei saada tarjouksia.

Tilaaja ei pysty riittävällä tarkkuudella määrittelemään haluamaansa, joten toimittajalle syntyisi liian korkea kustannusriski, jos hyväksyisi liian tiukat hintaehdot.

Välttämättä kaupungilla ei säily osaaminen, jolla määritellään tarkemmin se mitä halutaan. Kaupungin palkkataso ohjaa pätevimmät hakeutumaan muualle.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Soros sanoi aikoinaan, että "there's always a fool in the market. If you don't know who the fool is, you are the fool".
Ei ole kenenkään vika tai ymmärtämättömyyttä, kaikki toimivat niiden edellytyksien puitteissa kuin tuleekin. Asetelmassa on selkeä valuvika, kun kerta toisensa jälkeen kustannukset karkaavat täysin lapasesta (länsimetro, raidejokeri, apotti jne jne).
Kannustinjärjestelmät ovat erittäin toimivia, ne ohjaavat toimintaa. Monessa muussa maassa missä olen asunut, ei ikimaailmassa valittaisi seuraavalle kaudelle politikkoja, jotka siunaavat vastaavia hankkeita. Nyt meillä mennään "valtuustojen" ja "työryhmien" taakse, vastuunkannon kulttuuri ei myöskään ole rantautunut maahamme. Jos liiketoimintajohtajan projekti suuressa konsernissa ylittäisi kustannusbudjetin 33%:lla, kenkää saisi sekä liiketoimintajohtaja ja toimitusjohtaja, jolla pitäisi olla koppi asioista. Yrityksissä kuitenkin hyvä hallitus seuraa jatkuvasti tilannetta, ja vheltää sen poikki. Meillä ei vihellyspilliä käytetä.
Tässä tilanteessa koko hanke pitäisi viheltää poikki, vähintäänkin ottaa timeout ja hakea muita tarjouksia. Olemme ohittaneet suhdannehuipun, ja on täysin selvää, että vuoden-kahden kuluttua heikommassa suhdanteessa vastaavista hankkeista kilpailtaisiin verisesti (laskee hintaa). Tässä hankkeessa on selkeä suhdahuippu -preemio vielä lisättynä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset