ChristerSchoultz Selvästi läpi eduskuntaan!

Tipaton Tammikuu - oikeutus ryypätä loppuvuosi

Tipaton Tammikuu

 

Tipatonta tammikuuta on vietetty Suomessa vuodesta 1942 lähtien. Sen slullepanija on Propagande-Aseveljet -järjestö. Kyseessä oli ja on yhä vapaaehtoinen kampanja, jossa tammikuun ajan päätetään olla ilman alkoholia. Raittiin kuukauden konsepti on kansanterveydellisestä näkökulmasta loistava, sillä kaikki juomaton viina on aina hyvästä. Normaalille ihmiselle, jonka elämää alkoholin käyttö ei hallitse, voi tipaton tammikuu olla terveellinen ja puhdistava kokemus. Maassamme on kuitenkin noin 400 000 päihderiippuvaiseksi diagnosoitua henkilöä. Heille tipaton tammikuu ei ole avuksi.

 

Alkoholistin tammikuu

 

Päihderiippuvuuden alkuvaiheessa elämä ei ole vielä katastrofipisteessä, mutta matkalla sinne. Tässä vaiheessa tipattoman tammikuun viettäminen vielä onnistuu, mutta tulokset eivät ole halutunlaiset. Kuukauden juomattomuuden jälkeen päihderiippuvainen tuntee olonsa ylpeäksi. Pystyin olemaan kuukauden juomatta! Saavutus vääntyy mielen sisällä tarkoittamaan sitä, että juominen on kontrollissa. Lopettamaan pystyy heti kun haluaa, sehän tuli juuri todistettua. Tipattomasta tulee päihderiippuvaiselle keppihevonen, jonka selästä on helppo jatkaa elämää vanhoilla juomatottumuksilla. Hätää ei ole.

 

Tipattoman tammikuun vaikutukset ovat tuhoisammat, mikäli päihderiippuvuus on edennyt jo pidemmälle. Tässä vaiheessa sairauteen liittyy vahva henkinen paha olo ja ongelmia alkaa olla esimerkiksi jaksamisen kanssa. Riippuvuus vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin ja ylilyöntejä tapahtuu yhä useammin, niin työssä kuin perhe-elämässäkin. On tasaisesti huono olo, koko ajan. Musta möykky rinnassa kasvaa, eikä se poistu sieltä, oli sitten juomatta tai ei.

 

Ajatellaanpa siis, että elämä on tässä tilanteessa ja tammikuu lähestyy. Tipattoman mainostus alkaa, raitista kuukautta ehdotellaan ja suositellaan vähän joka puolelta. Vihjailua tapahtuu myös kotona läheisten toimesta. Yleisestä painostuksesta päihderiippuvainen sitten lupaa viettää tipattoman. Hän myös tahtoo todistella läheisilleen, että pystyy olemaan juomatta.

 

Tammikuu alkaa ja korkki menee kiinni. Alkoholi lähtee, mutta ongelmat työpaikalla ja kotona pysyvät. Viinaa ei oteta, mutta elämänlaatu ei paranekaan. Tästä seuraa vaarallinen ja surullinen päättelykehä. Todistin, että voin olla juomatta, mutta mikään ei muuttunut. Voin yhä pahoin. Ongelmien syy en siis ole minä tai alkoholin juominen. Syy ovat ihmiset ja asiat ympärilläni.

 

Ei helppoa läheisillekään

 

Tipaton tammikuu ei ole iloista aikaa päihderiippuvaisen läheisillekään. Juominen aiheuttaa riitoja ja ongelmia kotona, mutta lopulta riippuvainen saadaan puhuttua mukaan tipattomaan. Aluksi saatetaan olla toiveikkaita. Nyt se on viimeinkin juomatta! Kuitenkin pian myös läheinen huomaa, etteivät ongelmat ole kadonneet minnekään. Kotona ei ole yhtään viinaa, mutta silti se pyörittää koko elämää. Alkoholi on riippuvaisen mielessä koko ajan ja hän on yhtä ärtynyt kuin ennenkin.

 

Erona normaalitilanteeseen on se, että nyt läheinen ei uskalla tehdä tai sanoa mitään, ettei vain suututtaisi riippuvaista. Nyt kun se on viimeinkin juomatta! Tunnelma kotona on koko ajan painostava, kunnes lopulta läheinen tekee jonkin ”virheen”, joka saa riippuvaisen tarttumaan taas pulloon. Tipaton tammikuu vääristää myös läheisen mielikuvaa riippuvaisesta. Hän on juomatta, mutta silti koko ajan ärtynyt. Onko hän siis normaalistikin tuollainen?

 

Väärät syyt johtavat tehottomuuteen

 

Jos on tipattoman tammikuun juomattomuus ongelmallista, sitä on myös tipattoman päättyminen. Kuukauden juomattomuus on saavutus, josta päihderiippuvainen tahtoo palkita itsensä – juomalla. Tuo palkinto saattaa siintää silmissä jo kuukauden alusta lähtien ja ehkä olla se ainoa keino, jonka turvin tipattoman jaksaa viettää. Tämä on hyvin selkeä osoitus siitä, että päihde ohjaa elämää. Tipaton tammikuu ei ole riippuvaiselle raitistumisen apukeino, vaan syy ja oikeutus juoda myöhemmin enemmän.

 

Tähän kiteytyy myös tipattoman tehottomuus päihderiippuvaiselle. Tipaton tammikuu ei ole parannuskeino. Pelkästään päihteen pois jättäminen ei auta, vaan täytyy pystyä ymmärtämään, kuinka päihde vaikuttaa itseen ja läheisiin. Vasta sitten rinnassa oleva musta möykky voi alkaa pienentymään.

 

Päihderiippuvainen lähtee mukaan tipattomaan tammikuuhun muiden painostuksesta ja todistellakseen, että voi olla juomatta. Tämä on väärä lähtökohta, eikä tipattoman viettäminen silloin tehoa. Jos olet tipattomalla tammikuulla jonkun muun kuin itsesi tahdosta, tarvitset apua.

 

Tipaton ei ole kaikkia varten

 

Tipaton tammikuu ei ole huono asia. Se on kansanterveydellisesti hieno kampanja, joka saa monet vähentämään juomista. Suomessa isoin ongelma on kuitenkin se, että riskikäyttäjiä ja alkoholisteja mitataan samoilla mittareilla. Päihderiippuvaista tipaton tammikuu ei auta, vaan se voi päinvastoin johtaa pahan olon lisääntymiseen. Olisikin tärkeää, että tipattomasta tammikuusta puhuttaessa ymmärrettäisiin, että on olemassa kaksi ihmisryhmää: päihderiippuvaiset ja muut.

 

(Alkuperäinen blogi julkistettu www.kantamo.fi)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Ymmärrän sinänsä tämän blogin pointin osana yhtä ja samaa jatkumoa. Samalla en voi olla laskematta tätäkin tekstiä osaksi niitä tuomiopäivän pasuunoita, jotka taas ovat huomanneet otollisen ajan paheellisen kansan valistamiselle.

Yksi uikuttaa alkoholista siitä harhasta käsin, että koko kansa kieriskelee viinapirun kourissa ja kiskoo päivät pitkät viinaa perheen kärsiessä hangessa.

Toinen jakelee vakavalla naamalla ohjeita siitä, millaisia irtokarkkeja ja kuinka paljon kunnollisen kansalaisen pitäisi ostaa, koska muuten ne läskit mässyttävät itsensä tärviölle, sikäli kuin ihran ahmimiselta ehtivät.

Kolmas julistaa vegaaniruokavaliota kuin Vapahtajan toista tulemista. Oma lukunsa ovat ne, joille koko ihmisen olemassaolo on se viimeinen niitti maapallon tuhoavan ilmastonmuutoksen arkkuun.

Oma alkoholinkäyttöni on ehkä pari annosta viikossa, en syö lisättyä sokeria ja lautanenkin on yleensä suurelta osin kasviksilla täytetty.

Julistajien takia tekisi mieli kiskaista oikein kunnon ränni, mättää siinä sivussa puolen kilon naudanlihapihvejä siirapilla kuorrutettuna, ja pitää auto pihalla käynnissä vuorokauden ympäri. Ihan vain piruuttaan.

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos Christer. Oli todella hyvä kirjoitus. Toivotaan monelle avuksi. Siunaten, Lasse.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kuukausi on liian lyhyt aika elvistellä juomattomuudella. Taannoinen Sata päivää ilman viinaa -kampanja oli jo hiukan parempi. Näet kolmen kuukauden jälkeen yleensä henkilö oivaltaa raittiuden edut ja ihmettelee, että linnutkin laulavat pitkästä aikaa. Eli toipumisprosessi ehtii lähteä käyntiin. Toipumisprosessi kestää sitten vuosia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jotenkin minulla ei ole koskaan ollut motivaatiota osallistua noille tipattomille tammikuille tai muutamien vuosien takaiselle "sataselle". En yhtään epäröi, ettenkö voisi niin menetellä, aivan samoin kuin voisin olla omenattomalla tammikuulla, juustottomalla tammikuulla tai riisittömällä tammikuulla. Mutta miksi ihmeessä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset