ChristerSchoultz Jokaiselle oikeus raitistua!

Christer, kauanko olet ollut juomatta?

  • Elokuva kertoo toipumistarinastani
    Elokuva kertoo toipumistarinastani
  • Lehtijuttu perheeni toipumisesta
    Lehtijuttu perheeni toipumisesta

 

Törmään todella usein kysymykseen, kauanko olet ollut Christer juomatta. Kyselijä antaa minulle aina oivan mahdollisuuden avata sairautta nimeltä alkoholismi.

 

Vastaan kysyjälle aina samalla tavalla: Päivän. koska juomattomuuden kestolla ei ole mitään väliä. Olen alkoholisti lopun elämääni, eikä sairauteni muuksi muutu. En voi ryhtyä kohtuukäyttäjäksi kymmenienkään vuosien päästä, koska minulla on krooninen sairaus. 

Ihminen ei voi olla vain puoliksi raitis. Hän joko on raitis, tai ei ole. Jälkimmäisen huomaa hyvin nopeasti, alkoholisti ei pysty peittelemään viinan käyttöään pitkään, käytöksen muutos on jo merkittävä ennen huikanottoa. 

Vertaistukiryhmissä käytämme lausetta "päivä kerrallaan". Olen siis raitis aina päivän kerrallaan. Toki kun raitista aikaa kuluu vuosia, niin voi mennä pitkiäkin toveja niin, ettei viinapiru edes muistutua itsestään. Mutta 100% varmaa on, että ellen hoida itseäni, ja annan tilaa juovalle ihmiselle, niin palaan  juomaan ennemmin tai myöhemmin. Alkoholismi on krooninen sairaus jota täytyy hoitaa lopun elämää, jos meinaa pysyä raittiina. Päivä kerrallaan.

Raittiinaolon kestosta on senkin takia ihan turha puhua, koska tiedän tunteen, kun viikko ilman viinaa tuntuu jo täysin mahdottomalta. Nykyisin teen paljon vertaistukityötä ihmisten kanssa, jotka kamppailevat päihderiippuvuuden kanssa. Silloin jos kerron olleeni useamman vuoden ilman viinaa ja siitä, kuinka helppoa se on loppupeleissä ollut, se ei auta millään tasolla sitä ihmistä, joka kamppailee päivittäin päihteiden kanssa. Joskus jopa tunntikin on pitkä aika hänelle.

Alkoholismi on sairaus, jossa käytön hallinta heikkenee ja lopuksi se menetetään kokonaan. Silloin ei muuta vaihtoehtoa ole, kuin raitistuminen. Alkoholisti ei voi juoda paria saunakaljaa. Tai voi, mutta tilanne kehkeytyy tavalla tai toisella katastrofiksi ennemmin tai myöhemmin. Ajattelen, että minulla on ikäänkuin alkoholiallergia, joka on verrattaissa pähkinäallergiaan. Jos juon, niin johtaa se tie ennenaikaisesti hautaan. Voin itse valita, se vastuu, oikeus ja mys seuraamukset, ovat  minulla. Sitäpaitsi, juova alkoholisti syyttää aina muita juomisestaan. Juomaton alkoholisti taas syytää muita juomattomuudestaan. Raitis alkoholisti sen sijaan on raitis vain itseään varten, päivä kerrallaan.

Ikääntyessä on minulla ja varmaan monellaa muulla  syntymäpäivät menettämässä merkityksensä. Välillä ne saattaa jopa unohtua. Itse olen myös juhlistanut päivää, jolloin otin viimeisen ryyppyni. Se oli 20.3 kello 11.05. Muistan kellonakin vielä, se sama kellonaika lukee kummilusikassani. Aah mikä vertauskuva ajattelin viinan sumentamilla aivoillani. Tiesin huikkaa ottaessani meneväni pari päivää myöhemmin päihdehoitoon, ja halusin symboolisesti ikuistaa tuon kellonajan verkkokalvoilleni. Tuosta hetkestä ja kellonajasta lähti hyvin erityinen matka elämässäni. Päihdehoidossa kolme päivää myöhemmin minulta kysyttiin olinko juonut, koska haisin viinalle. Kolme päivää myöhemmin! Tuo viimeinen ryyppyreissuni olikin poikkeuskellisen kostea ja pitkä. Hyvästelin viinapullon, silloin ajatuksella, että kuukauden päihdehoidon jälkeen voin juoda sitten kohtuudella. Päihdehoitoon otin mukaan urheilukamat. Ajattelin, että treenaisin itseni kuntoon, niin sitten vaimoni rakastaisi minua jälleen. Onneksi olin väärässä. Onneksi viinan tilalle tuli elämä.

20.3. oli eilen ja sen päivän unohdin. Se kertoo minulle siitä, että olen saanut jo hyvän matkaa elää raitiina, koska  näemmä viinattoman elämän vuosipäivän vietto menettää merkitystään. Raittius "keski-ikäistyy" niinkuin ukko itse. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö hoitaisi itseäni. Ei ole päivääkään kun päihdeasia ei liittyisi elämääni. Keskustelen vertaistukiryhmissä, puhun puhelmiessa, viestittelen. Olen käyttänyt tuhansia tunteja muiden auttamiseen, se on samalla itseni hoitamista. Myös päihdekeskus jonka hallituksessa istun on tavallaan oman sairauteni hoitamista. Nautin kun sanon dokanneeni itselleni ammatin. Kaikki eivät siihen ole suoriutuneet!

Juomiseni loppuvaiheessa oli päiväkin ilman viinaa jo haasteellinen. Jos oli joku todella tärkeä tilaisuus, vedin pari päivää aikaisemmin niin sanotun suojakännin, että olisi mahdollisimman huono olo tärkeänä päivänä. Silloin ei tekisi viinaa mieli. Aina sekään ei onnistunut. Niillä kerroilla en vain osallistunut siihen tärkeään tapahtumaan. Kännykkällä oli helppo lähettää hajuttomia ja kasvottomia tekstiviestejä, joissa pahoittelin lapsen sairastumista, että nyt on parempi että jäämme kotiin ettemme sairastuta muiden lapsia.

En valinnut tulla tällaiseksi. Kukaan ei geenejään valitse, ei koditon narkomaani, ei pankkiriliikkeen toimitusjohtaja. Meillä on kummallakin voi olla sama sairaus, päihderiippuvuus. Sitä sairautta pitää hoitaa sairautena, eikä sosiaalisena ongelmana. On käsittämätöntä, että Suomessa vielä 2019 päätetään sosiaalisin perustein siitä, pääsetkö hoitoon. Jos et ole juonut työpäikkaasi tai kotiasi ja perhettäsi, niin silloin et ole vielä avun tarpeessa. Olen kuuluut satoja näitä kertomuksia, toinen toistaan kuvottavampia.

Suomessa on myös täysin arpapeliä se, mikä kunta antaa maksusitoumuksen päihdehoitoon. Suomen suurimman päihdehoitolaitoksen hallituksesta käsin näen, miten rajusti tilanne vaihtelee kunnittain. Oma kotikaupunkini Helsinki on ihan häntäpäässä omalla ranking-listallani. Täällä on äärimmäisen vaikea saada apua. Kun päihdeongelmainen tarvitsee apua, on sen avun oltava välitön, eikä kuukausien päähän varattu aika keskustelemaan ihmisen kanssa, jolla ei ole hajuakaan sairaudesta.

Lopuksi pieni mainos. Topimuistarinani on katsottu sen verran mielenkiintoiseksi, että se on saaut ison osan Joonas Berghäll Miesten vuoro sisarteoksessa Miehiä ja poikia. Se saa ensi-iltansa 29.3. Miehiä ja poikia -elokuvassa kamerat seuraavat perheni elämää kahdella manterella. Siinä on 7 erilaista tarinaa, minun tarinani on päihderiippuvuudesta toipuminen.  

Myös uusin Hyvä Terveys -lehti teki ison jutun perheemme toipumisesta, erityisesti vaimoni toipumisesta. Siitä saadut sadat palautteet alkoholistien läheisiltä ovat voimaannuttavia. Nimenomaan se, että saa avun perille on kaikkein paras palkinto. En tiedä onko upeampaa tunnetta kuin se, että Ihminen joka tulee kiittämään elämänsä takaisin samisesta. 

Kummastakin yllämainistusta tekeleestä on varmasti hyötyä jollekkin. 75% suomalaisist on kohdannut päihderiippuvuuden lähipiirissään kertoo tuorein tutkimus. Alkoholisimi on siis sairaus joka koskettaa kaikkia suomalaisia tavalla tai toisella. 

Lisää toipumisesta(ni) voit lukea täältä

http://kantamo.fi/paihderiippuvainen/

Yhdestä raittiista vuodesta lisää hyvin kiitollisena <3

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Minun mielestä otat tuon alkoholismiasiasi liian kärkevästi esille tapauksessasi. Olen varma, että ne jotka ovat parantuneet alkoholismistaan, eivät tuolla tavallasi asiasta meuhkaa.

Käyttäjän ChristerSchoultz kuva
Christer Schoultz

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Se että tuon oman esimerkin kautta esiin sairauden, on auttanut valtavaa määrää ihmisiä. Jos koet asialliset kirjoitukseni Suomen tappavimmasta sairaudesta meuhkaamisena,on syytä kysyä itseltäsi, miksi asian koet niin voimakkasti. Voit myös valita olla lukematta asioita, jos ne aiheuttavat reaktion.
Sen verran ole maailmaa päihdeasiassa kuitenkin nähnyt, että jos kertominen omasta elämästäni aiheuttaa toisessa reaktion, niin silloin on syytä ottaa peili käteen. Hyvin usein on kyse haasteista oman tai lähipiirin päihteenkäytön kanssa, jota projisoidaan toisiin.
Peilin eteen asettuminen on muuten se tapa, jolla käsitellään päihderiippuvuutta ja läheisriippuvuutta Minnesotamallisessa hoidossa. Mietitään miksi jokin asia aiheuttaa reaktioita.
Jos minulle vuosia sitten sanottiin, että olen alkoholisti, räjähdin. Nykyään olen täysin sinut asian kanssa, eikä se aiheuta mitään reaktiota.
Alkoholismista ei parane kuin vertaistuella. Se ei ole meihkaamista, vaan auttamista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset