ChristerSchoultz Jokaiselle oikeus raitistua!

Mikset lopeta dokaamista, vaikka meille syntyi lapsi?

  • Mikset lopeta dokaamista, vaikka meille syntyi lapsi?

Facebookin hienoja muistoja. Ne ovat mitä mainioin tapa muistuttaa itseään sairaudesta nimeltä alkoholismi.

Tässä kuvassa ollaan lähdössä vaimon ja kuukauden ikäisen vauvamme kanssa lapsen ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Olin päättänyt viedä vaimon Nizzaan rentoutumaan raskauden ja synnyttämisen jälkeen. 

Olemme matkustelleet vaimoni kanssa todella paljon. Reissumme ovat olleet pääosin tosi mukavia. Olemme kummatkin kulttuurin suurkuluttajia ja pidämme pitkistä kävelyistä. Mäkinen Nizza soi oivallisen mahdollisuuden kumpaankin.
Olen kuitenkin kuvassa jo ns loppuluisussa mitä tulee alkoholismiini. Pari päivää ennen tälle matkalle lähtöä oli vaimoni tullut baariin hakemaan minua sieltä pois. Vauva hänellä oli rintarepussa. Olin poikennut ’yhdelle’ kauppamatkallani ja jäänyt sitten sille tielle. Hänen tulonsa baariin oli tilanne joka antoi minulle oivan tilaisuuden näyttää ryyppykavereilleni miten kusipäinen nainen minulla oikeastaan oli. Kyylä lähti perään ja tuli pyhään paikkaan motkottamaan. Muistan elävästi hämmästelleeni, että miten hän pystyi ylipäätään tietämään missä olin. Olisinhan yhtä hyvin voinut mennä esimerkiksi lenkille?

Jälkikäteen ajateltuna tuo asia herättää kyllä hilpeyttä. Istuin lähes päivittäin ryyppäämässä tuossa samaisessa paikassa, joten oli tietysti täysin selvää mistä minut löytäisi. Omassa maailmassani kävin kuitenkin siellä aniharvoin.

Nizzanreissullamme en ryypännyt lainkaan. Oikeastaan loppujen lopuksi join aika harvoin matkoillamme omasta mielestäni. Nizzassa en ollut aikaisemmin käynyt, kiertäisimme valtavasti museoita, matka tulisi olemaan kaikin tavoin ihana.

Tosin tässä kuvassa minulla on jäätävä krapula. Olin siinä vaiheessa alkoholismiani, etten kyennyt enää lähtemään edes lyhyelle matkalle ilman suojakännejä. Eli sellaista kännin aiheuttamaa krapulaa (ja morkkista) joka pitäisi huolen siitä, etten matkan päällä seuraavaan muutamaan päivään ryyppäisi. Tässä onnistuin koska reissu oli kuiva. Tässä lentokoneessa otetussa kuvassa olen ryypännyt koko yön. Illalla muistan perillä hotellissa kuinka taivaalliselta maistui ranskalainen krapulapitsa. Ja kuinka ylpeä olin siitä, etten ottanut krapulaan helpotusryyppyä. Nämä ovat hyvin yleisiä ylpeydenaiheita juovalla alkoholistilla.

Se, etten ryypännyt, ei kuitenkaan poistanuy sitä pelkoa ja huolta missä vaimoni eli. Jokainen röökillä käynti hotellin ulko-ovella, vessakäynti, kauppreissu jne olivat hetkiä, jolloin hän pelkäsi, että johtaako se ryyppäämiseen. Katoaako kaveri johonkin. Nizzassa on terasseja ja houkutuksia. Menenkö ottamaan lasillisen silmän välttäessä? Minä taas hämmästelen kireää ilmapiiriä matkalla. En ollut ollenkaan dokaillut, maksanutkin yllätysmatkan tähän romanttiseen kohteeseen jossa prisuhderomantiikka oli kaukana. Onpa kiittämätön vaimo minulla. Tämä antoi tietysti minulle oikeuden ryypätä kotimatkalla lennolla. Matkahan oli jo ohi. Kyllä muutaman viinin voi juoda lennolla. Olin ollut koko matkan kuivahumalaisena ja kireänä, koska odotin vain hetkeä jolloin voin juoda seuraavan kerran. Paluulentoa seuraavalla viikolla sain selvitellä löytötavaratoimiston kanssa koneeseen unohtamiani tavaroita. Olin sen verran kännissä, että sinne kamat jäi. 

Arvomaailmaltani ja luonteeltani olen hyvin lapsirakas, empaattinen, romanttinen, spontaani ja innostunut. Kaikki nämä piirteet olivat katoamassa minusta sitä myötä kuin päihderiippuvuussairauteni eteni. Olin muuttumassa hyvin itsekkääksi, narsistiseksi. 

Hyvin yleisesti sekoitetaan käsitteet narsistinen ja narsisti. Alkoholismin edetessä, nousee päihteen tärkeys tarvehierarkissa, mennen lopuksi kaiken muun edelle. Lapset, vaimo, seksi, etiikka, huomioiminen. Kaikki minuuteen liittyvät seikat jäävät taka-alalle kun viinapiru kaappa pikkuhiljaa kaikki aivojen osa-alueet. Nykyään kun joku kertoo minulle, että hänen läheisensä on muuttunut narsistiksi, kysyn aina, millainen on tilanne päihteiden käytön osalta. Lähes aina saan vastauksen, että kyllähän se on alkanut maistumaan narsitiksi epäillyllä. Ihmisestä ei tule aikuisena narsistis, mutta päihderiippuvaiseksi hön kyllä voi tulla.

Olin äärettömän ylpeä kuopuksestani hänen synnyttyään. Todella toivottu vauva oli tullut rikastuttamaan elämäämme. Vauvakuume minulla oli ollut pienestä pitäen; Olen aina rakastanut lapsia ja erityisesti olen kokenut vanhemmuuden todella upeana asiana -juovana- ja raittiina alkoholistina.

Lapsesta huolehtimisen ja välittämisen päihderiippuvuus selätti. Päihderiippuvuus selättää kaiken. Lopuksi se riistää ihmiseltä elämän. Ennen sitä se on saanut valtavasti tuhoa aikaan myös lähipiirin elämissä. Kuoleman jälkeen alkoholisti vaikuttaa haudan kautta vielä pitkään. 

Mikään vauva, sanktio, lupaus tai muu asia ei saa ihmistä raitistumaan. Vain itseään varten voi raitistua. Vain ymmärtämällä, että sairastaa kroonista tappavaa sairautta jonka sairastumiseen ei itse ole syypää, mutta sen hoitamisesta on vastuussa itse, voi raitistua. Vastuu sairauden hoitamisesta on siirrettävä yksilölle. Se tapahtuu lähes aina ulkoisen motivaation kautta.

Nyt vuosia myöhemmin heräsin taas aamulla siihen, kun tämä mykyisin jo parikytkiloinen jässikkä taas kerran totesi aamusta: Pappa, du är världens bästa pappa. Hän ei ole saanut isän viinankäytöstä arpia. 
Olen hyvin kiitollinen siitä, että tämä pieni ihme on saanut sittemmin kasvaa terveessä ja tasapainoisessa kasvuympäristössä ❤️
Kiitos myös www.kantamo.fi henkilökunta, että autoitte minut raittiiksi ❤️

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset