ChristerSchoultz Jokaiselle oikeus raitistua!

9-vuotias osallistuisi säästöillään vanhempansa päihdehoitoon!

  • Potkulautasäästöt poika laittaisi isänsä hoitoon (kuvituskuva)
    Potkulautasäästöt poika laittaisi isänsä hoitoon (kuvituskuva)
  • Aamulla ensimmäisenä isää halimaan
    Aamulla ensimmäisenä isää halimaan
  • Lapset saavat elää laadukasta elämää
    Lapset saavat elää laadukasta elämää

Olen kahden pienimmän lapseni kanssa kesämökillä. Täällä olo herättää muistoja episodista, joka on vainonnut minua muistoissani juovasta ajastani. Ja hyvä niin, koska raittiin alkoholistin on hyvä saada muistutuksia sairaudestaan.

Erityisen tunteekkaaksi oman muistoni teki toissapäiväinen keskustelu yhden naisen kanssa, joka yrittää saada entisen miehensä päihdehoitoon. Hyvin pitkälle edennyt päihdeongelma on johtanut avioeron ja vaikuttanut voimakkaasti heidän lapsiinsa. Usein päihdeperheen nuorimmasta lapsesta tulee todella sovitteleva, joka aikuisenakin asettaa muiden edut omiensa edelle. Näin tässäkin perheessä.

Heidän nuorin lapsensa, 9v poika, on säästänyt pitkään temppupotkulautaan. Hän oli pidemmän ajan kuluessa pystynyt saamaan vähän yli 100€ kasaan. Nyt kun oltiin tilanteessa, jossa isää yritettiin saada päihdehoitoon, oli poika sanonut osallistuvansa isän päihdehoidon kustannuksiin koko rahalla ja luopuvansa potkumautahaaveesta. Kunhan vain isä menisi hoitoon. 

Tämä kertoo todella paljon lapsen hädästä. Pieni lapsi on valmis luopumaan isosta unelmasta, kun vain vanhempi lopettaisi juomisen. Lapsi on ainoa kolmesta joka vielä käy säännöllisesti isänsä luona. Hän kokee velvollisuudentunnetta pitää yhteyttä isäänsä. Isä on muutenkin niin surullinen ja juo varmaan sen takia.

Tuossa esimerkissä on todella paljon yhtälöisyyksiä omaan lapsuuteeni. Olen ollut tuo joskus yhdeksänvuotias alkoholistin lapsi  ja olen kolmesta lapsesta nuorin. Olin lapsista se, joka kävi isän luona säännöllisesti. Olen ollut se huolehtiva nuorimies josta kasvoi sittemmin paljon vastuuta kantavaksi liikemieheksi ja usean lapsen isäksi.

Olen sittemmin ollut alkoholistinvanhemman ominaisuudessa yhdeksänvuotiaan isä. Tähän liittyy juuri tämä todella kipeä muistoni, olen siitä kirjoittanut joskus aikaisemminkin.

Viisi vuotta sitten olin kuten nyt, kahden lapseni kanssa mökillä. Silloin ei vielä kuopusta ollut olemassa. Poikani olivat 9 ja 2 vuotiaita. Olin keskellä raastavaa huoltoriitaa pienemmän poikani suhteen, se oli henkisesti erittäin raskasta aikaa. En ollut kertaakaan viettänyt yhtä yötä pitempää aikaa hänen kanssaan. 

Sitten tuli tuo todella odotettu pitkä viikonloppu. Lähtisin heidän kanssaan mökille kolmistaan. Ihan mieletön viikonloppu tiedossa, olin sitä odottanut kuin kuuta nousevaa.

Mökillä leikimme, saunoimme ja grillasimme. Otin suloisen valokuvan pojista ja sometin onneani ulkomaailmalle. Onnellinen minä olinkin! Olinhan odottanut tätä hetkeä inuisuuden - saada viettää aikaa lapsieni kanssa. Lopuksi laitoin pojat illalla nukkumaan. He nukahtivat suloisesti parisänkyyn vierekkäin. Minun poikani ❤️

Hetki oli todella hieno. Olin jo etukäteen päättänyt, etten juo ja sössi tätä juttua. Olin niin pitkään odottanut saadakseni olla lapsieni kanssa yhdessä, että tätä ei viina pilaisi. Hetki oli kuitenkin niin hieno, että päätin ottaa nyt sen YHDEN viinilasin jonka olin itselleni etukäteen suonut.

Koska alkoholismi on sairaus, jossa päihteen käytön hallinta heikkenee ja lopuksi menetetään, niin niinhän siinä kävi, että sitä ensimmäistä lasia seurasi toinen, kolmas..... join kaiken mitä oli. Sitä oli aika paljon. Tilanne päätyi taas surkeasti vaikka kuinka olin itsellenni vannonut, että nyt en juo. Kuin siis yhden. Ja siinä se ongelma olikin. Yksi on alkoholistille liikaa, tuhat on taas liian vähän.

Seuraavana päivänä makasin täysin koomassa ja raatona sohvalla antaen ohjeita silloin yhdeksänvuotiaalle esikoiselleni, kuinka hoitaa kaksivuotiasta pikkuveljeään. Isoveli piti huolen siitä, että pikkuveikalla oli pelastusliivit koko päivän yllään. Mökki on lähellä vettä. Hän piti huolta siitä, että pikkuveli sai ruokaa ja juotavaa. Hän tuli kertomaan kun vaippa oli niin täynnä, että oli jo vaikea liikkua, voisko sen vaihtaa.

Näin oli minun pojastani tullut vastuuta kantava ja huolehtiva yhdeksänvuotias. Alkoholismini tavallaan varasti hänen lapsuuttaan, kuten se oli varastanut omaani. Hän kantoi vastuuta, kun en itse kyennyt.

Olen tänään todella kiitollinen siitä, että eilen menimme kolmistaan nukkumaan. Se on minulle todella päihdyttävää. Pikkumiehet kummallakin puolella isäänsä nahistellen kumpi saa halata iskää enemmän. Olen todella kiitollinen siitä, kun aamulla herään on olo virkeä, eikä krapulainen. Pojat katsoo suloisesti lastenohjelmia tabletilta. 

Minulle ei ole itsestäänselvää kokea intoa siitä, mitä kaikkea kivaa jaksaa tehdä yhdessä, eikä taistella siitä, että jaksaa edes huolehtia omista lapsistaan. Olen kiitollinen siitä, että saan viettää laadukasta elämää lapsieni kanssa.

Kun kysytään, mitä päihteiden tilalle tuli, vastaan aina: Elämä ❤️

Lisää toipumisesta ja päihderiippuvuudesta:
https://kantamo.fi/paihderiippuvainen/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset